Pumpkinhead

 Ed Harley näki nuorena poikana mikä on pahan palkka silloin kun oikeutta ei ole. Iän myötä hänestä on tullut kunniallinen mies mutta kun hänelle tulee tarve saada kostaa kammottava vääryys niin raivon sokaisemana kunnia unohtuu ja vain kosto elää. Kostolla on hintansa ja sitä saa moni maksaa, yksi henki kerrallaan.

 Alec Gillis, Tom Woodruff Jr ja Stan (R.I.P.) Winston. Kolme nimeä jotka kaikki elokuvien efekteistä kiinnostuneet tietää. Niille jotka ei tiedä niin nämä voi merkitä enemmän: Predator, The Terminator, Jurassic Park, Aliens. Sekä lukuisat muut ja laatu on ollut aina hyvä.

 Tällä kertaa Stan Winston jäi kameran taakse ohjaajan pallille ja jätti efektipuolen oppipojilleen. Gillis/Woodruff kaksikko onnistuikin luomaan Alienin ja Predatorin veroisen hirviön sillä Pumpkinhead on todella hienon näköinen ja ennen kaikkea persoonallinen olio. Muutoin leffan pieni budjetti ja nopea kuvausaikataulu kieltämättä näkyy (esim. yökohtauksista osa on selvästi kuvattu päivällä, kohtauksia ei ole juurikaan harjoiteltu saatika kuvattu uudestaan) mutta on leffassa paljon muutakin hyvää hirviönsä lisäksi.

 Kuten satumainen lavastus ja ympäristö ylipäätään sekä kelvolliset näyttelijöiden suoritukset joista Lance Henriksen tekee yhtä elämänsä parhaista rooleista tuskan repimänä Ed Harleyna. Myös maskeeraukset ja efektit ylipäätään toimii eikä lavastuksessakaan valittamista ole (harvoin Nurisen lavastuksesta mutta pienen budjetin leffaksi ne on oikeasti hyvin tehty). Valaistus taas... No, pääosin silläkin puolella ollaan plussalla.

 Pumpkinhead on hyvä elokuva ja selkeästi "Unohdettu Klassikko", mm. Four Lionsin edustaman aliarvostettujen elokuvien joukon edustaja jonka jokaisen kauhun ystävän pitäisi nähdä.

8/10

IMDb

Pumpkinhead

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer (Blogger teki taas temput, ei löydä koko traileria. Linkki siis.)

Pumpkinhead

Star Wars: The Force Awakens

 Luke Skywalker on kadonnut jo vuosia sitten ja moni taho universumissa etsii miestä. Yksi näistä tahoista on Imperiumiksi Imperiumin tilalle haluava Ensimmäinen Ritarikunta jonka joukkojen määrä ja julmuus jättävät Keisarin sekä Darth Vaderin kumppaneineen varjoonsa. Mutta kaikki Skywalkeria etsivät eivät ole pahoja ja kenraali Leian johdolla Kapinalliset tekevät kaikkensa että he löytävät Luken ensin.

 Tuossa kai se on tiivistettynä vuosituhannen odotetuimman elokuvan juoni. Toki tarinassa on hiukan jotain muutakin mutta suotta tässä liikoja paljastamaan. Sen verran kumminkin paljastan että J.J. Abrams teki sen mitä suuri osa Star Wars-faneista toivoi.

 Eli hyvän Star Wars-leffan joka pyyhki sen pahan maun suusta jonka George Lucasin Episodit 1-3 jättivät viitisentoista vuotta sitten (eikä siihen pahaan makuun Episodeihin 4-6 tehdyt muutokset auttaneet vaan päinvastoin Lucas oli todella vähällä tuhota luomuksensa lopullisesti). The Force Awakens on viihdyttävä ja suurelta osin todella komeaa katsottavaa vaikka pari CGI-hahmoa turmelikin sarveiskalvoja tehokkaasti. Maailma on niin uskottava kuin tällaisissa nyt ylipäätään voi olla ja näyttelijoiden suoritukset ovat kauttaaltaan toimivia (John Boyegan kyvyt tuli selkeästi esille jo Attack the Blockissa).

 Se että alkuperäisiä näyttelijöitä on saatu paljon mukaan (osa isolla rahalla tosin) on tietty plussaa mutta kaikkien kohdalla ei mitenkään pakollista, minulle ei ole hitonkaan väliä sillä on kuka esimerkiksi Chewbaccan puvun sisällä on. No, tällä kertaa lehdistö mukaan suuren osan ajasta karvalankamattoa ei niskassaan kantanut huonossa kunnossa oleva Peter Mayhew vaan Suomalainen koripallonpelaaja Joonas Suotamo. Ja niin yksi turha julkkis on jälleen syntynyt maahamme ellei mies oikeasti saa haaveilemaansa näyttelijän uraa nousuun.

 Mutta ne ongelmat: Tarina on ohut (oikeastaan olematon) mutta sen sietämiseen auttaa se tieto että kyseessä on trilogian alku josta on kumminkin hyvä jatkaa. Hahmot käyvät tutuiksi nopeasti sillä vastaavia on nähty jo muissa sarjan osissa, eri näköisinä ja eri nimillä varustettuna tosin. Mutta vaikka leffassa onkin ongelmansa (noiden parin isomman mainitun lisäksi pikku vikoja on jonkun verran) niin hyviä puolia on selkeästi enemmän ja jatko-osia oikeasti haluaa lisää (toisin kuin kammottavan The Phantom Menacen jälkeen) ja koska Disney omistaa oikeudet näinä päivinä niin jatko-osien lisäksi saadaa parit spin-offitkin, ainakin näin alkuun.

 Voisin jaaritella leffasta huomattavasti enemmänkin mutta miksi vaivautua? Jos olet Star Wars-fani niin käyt sinä tämän kumminkin katsomassa ja jos et ole fani niin uskonpa ettei teistäkään kovin moni leffaa jätä välistä sillä nyt puhutaan kumminkin suurimmasta elokuva tapauksesta sitten The Lord of the Ringsien. Tietysti on niitäkin joita ei edes kiinnosta koko teoksen olemassa olo vaikka uskomattomatonta se minusta onkin.

8/10

IMDb

Star Wars: The Force Awakens

DVDCompare

-----

Trailer

The Presence

 Nainen asuu saarella olevalla mökillä jossa asustelee myös miespuoleinen henki. Henki ei tee muuta kuin tarkkailee naisen arkea ja kolauttelee silloin tällöin seinää tai kuuntelee musiikkia mutta kun naisen poikaystävä saapuu paikalle niin asiat ottavat vakavamman suunnan.

 Kaikkea p*skaa sitä tehdään saatika tulee katsottuakin. Ok, ei tämä ole aivan niin surkea tekotaiteellinen sekasotku kuin esimerkiksi Francis Ford Coppolan Twixt on mutta ei The Presence nyt kovin kauaksikaan jää.

 Leffassa ei ole tunnelmaa ja hyvät asiat ylipäätään on todella harvassa mikä on sääli sillä käsikirjoituksen potentiaali on yksi niitä harvoja hyviä asioita. Sen hyödyntämis prosentti on kumminkin noin 10% luokkaa eli hassausta on todella paljon. Tunnelmaa ei ole ja leffa tuntuu oikeasti Päättymättömältä Tarinalta vaikka kestoa ei ole kuin noin 87 minuuttia. Ainoan kelvollisen roolin tekee Tony Curran ja hänenkin suoritus on hyvin tutun oloinen miehen töitä tuntevalle.

 Joku päivä varmaan opin jättämään elokuvia enemmänkin kesken (kesken jääneitä on kumminkin yllättävän vähän) mutta tämän jälkeen aion opetella sen jalon taidon. Se että onnistunko siinä onkin sitten eri asia.

2,5/10

IMDb

The Presence

DVDCompare

DVD

Trailer (Onko Bloggerissa nykyään joku esto päällä!?)

The Presence

Devils of War

 Puola, 1944. Natsit tekevät okkulttisia kokeiluja Solvig van Boschin linnakkeessa eikä moinen käy liittoutuneille. Joten neljän hengen vahvuiset Amerikkalaiset erikoisjoukot lähetetään pistämään Fritziä pataan mutta vaikka natsit kaistapäitä ovatkin niin avuttomia he eivät ole, varsinkin kun kokeet ovat alkaneet tuottamaan tulosta.

 Älkää katsoko. Ihan tosi: Älkää katsoko. Säästytte paljolta ja vaikka leffa  pyörikin lähinnä taustahälynä leffahyllyn järjestelyn ajan niin silti alkoi närästämään. Tarkennetaan nyt sen verran että alkuun oikeasti yritin katsoa tätä mutta vajaan vartin jälkeen järjestely ja siivoaminen alkoi kiinnostamaan enemmän.

 Mutta se mitä elokuvasta toisella silmällä seurasin oli liki kaikin puolin huonoa eikä sitä tarvitse tarkennella sen kummemmin ja olin kerrankin jopa kiitollinen siitä että toisen korvan kuulo on heikentynyt ja tinnitys on jatkuvaa. Ohjaaja/käsikirjoittaja Eli Dorsey oli mukana We Are Still Heren efektiryhmässä ja toivottavasti mies tajuaa tulevaisuudessa pysyä tukevasti taustajoukoissa, ohjaajaksi tai tarinan kertojaksi hänestä kun ei ole.

 Ja miksi helvetissä perus rivinatseilla on hiihtonaamarit? Leffan tapahtuma-aika kun on kumminkin kesä. Mutta jos lähtisin valittamaan erikseen joka hiton asiasta niin tämä Nurina ei loppuisi koskaan. Välttäkää vaikka puolikas piste pitääkin antaa parista toimivasta ideasta.

1,5/10

IMDb

Devils of War

DVDCompare

-----

Trailer (Jota Blogger ei taaskaan löydä. Linkki toimii kumminkin)

Devils of War

Mr. Holmes

 Me kaikki vanhenemme. Niin myös suuri Sherlock Holmes joka on eläkepäivillään vetäytynyt maaseudulle hoitamaan mehiläisiä. Watson on poistunut mestarietsivän elämästä mutta hänen apunaan arjessa ja yksinäisyydessä on taloudenhoitaja sekä tämän poika. Holmes haluaisi kirjoittaa oman viimeisen seikkailunsa oikein Watsonin tekemien muutosten vuoksi mutta miehen kuuluisa äly on aloittanut hiipumisensa orastavan dementian muodossa. Vanhus yrittää muistella viimeistä tapaustaan ja hän kokeilee erilaisia muistinvirkistys konsteja mutta ajatukset ei tahdo pysyä kasassa ja aika tekee tehtäväänsä. Onko hauraalla mielellä vielä aikaa yhdelle tutkimukselle, edes sellaiselle jonka on jo kerran tutkinut?

 Ohjaaja Bill Condonin ja Ian McKellenin ensimmäinen yhteistyö oli hieno Gods and Monsters vuonna 1998. Vahva yhteistyö jatkuu tällä sillä Mr. Holmes on hyvä, monitahoinen elokuva jonka kaikkiin piirteisiin en mene sen tarkemmin mutta niitä on yllättävän paljon.

 Joka tapauksessa Mr. Holmes kyseenalaistaa monta tuttua asiaa hahmosta joka on tullut kuuluisaksi kylmästä logiikasta ja päättelykyvystä. Toki loistavaa työtä tekevän Ian McKellenin tulkinnassa on näitä tuttujakin piirteitä mutta Holmesin logiikan ja päättelykyvyn lopputuloksia sekä niiden vaikutuksia katsotaan totutusta poikkeavalla tavalla. Myös se että Watson ei olekaan hahmon tarkkailija vaan asioita katsotaan esimerkiksi taloudenhoitajan (hyvää roolia tekevä Laura Linney) ja tämän pojan näkökulmasta tuo uutta henkeä totuttuun.

 Mr. Holmes on kuin ihminen: erehtyväinen, ristiriitainen, epätäydellinen ja vaikka kuolema onkin aina läsnä niin elämän mausta ei pääse eroon vaikka kitkerää se toisinaan onkin. Mutta niistä me koostumme ja elokuvissa näiden asioiden yhdistelmä voi muuttua mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi ja sitä Mr. Holmes on.

8/10

IMDb

Mr. Holmes

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

We Are Still Here

 Anne ja Paul ovat menettäneet poikansa joten maisemanvaihdos kaupungista maaseudulle tuntuu hyvältä ajatukselta. He muuttavat vanhaan taloon eikä paikka ole vain sattumalta ollut 30 vuotta tyhjillään sillä tietysti sillä on synkkä menneisyys. Talon kellari on kuuma ja savun hajusta ei voi erehtyä kuten ei siitäkään että talossa on jotain hyvin pahasti pielessä.

 Näyttelijä Barbara Crampton on jäänyt itselleni ikuisesti mieleen Re-Animatorista sekä From Beyondista useammastakin syystä. Yksi on tietysti se että hän osaa oikeasti näytellä ja olenkin kaivannut häntä takaisin genreen (Kauniit ja Rohkeat sekä Tunteita ja Tuoksuja kun ei juurikaan kiinnosta ja niissä hän oli vuosia) josta hän nousi pinnalle ja jota rakastan. Joo joo, olihan hän Lords of Salemissa mutta rooli oli pieni mutta You're Nextinkin aion nyt ottaa katsottavaksi koska Crampton on siinäkin, tosin pieni taitaa rooli olla siinäkin.

 Näyttelijät ovat muutenkin leffan ehdoton vahvuus (mm. Larry Fessenden ja Lisa Marie) vaikkei elokuvassa paljon heikkouksia olekaan, ainakaan pahoja, vaan kokonaisuus on rakennettu hyvin. Tunnelma elokuvassa on hyvä alusta loppuun ja pakko myöntää että olin myös hyvin yllättynyt leffan edetessä sillä We Are Still Heren alku tai tuo Nurinan alun lyhyt kuvailu ei anna oikeaa kuvaa kokonaisuudesta, ei todellakaan, ja leffan K-18 leimakin on ansaittu.

 Leffa etenee nopeaan tahtiin eikä tylsiä hetkiä ole ja 1970-luvun tyyli on ollut tekijöillä hallussa (Tapahtumavuosikin taitaa olla 1979) ja jos pidät The House of the Devilistä, Here Comes the Devilistä tai Lucio Fulcin 1970-1980 vaihteen tuotannosta niin We Are Still Here on sinun juttusi. Minä pidän niistä ja yllätyin positiivisesti joten nyt täytyykin siirtää katsottavien listalle osittain samalla porukalla tehty Starry Eyes.

8/10

IMDb

We Are Still Here

DVDCompare

BluRay

Trailer (Jota Blogger ei löydä mutta linkki toimii. En suosittele katsottavaksi sitä ennen leffaa!!!)

We Are Still Here

Murder Rock: Dancing Death

 Joukko tanssijoita harjoittelee pitkiä päiviä ja kropat kapinoi sillä kilpailu on kovaa mutta kun sana alkaa leviämään että vain kolme valitaan tulevaan esitykseen Broadwaylle niin eipä aikaakaa kun ryhmän paras tanssija murhataan siististi, jopa inhimmillisesti, eikä hän jää ainoaksi. Mutta onko kyse äärimmäisyyksiin menneestä kilpailusta vai jostain muusta?

 Lucio (R.I.P.) Fulcia kritisoitiin naistenvihaajaksi hänen elokuviensa perusteella kuten tietysti monia muitakin kauhuohjaajia joiden elokuvissa kuolee naishahmoja. Kukaan ei vaan tuntunut aikoinaan (tai nykyäänkään) älyävän sitä että samoissa leffoissa kuolee myös miehiä ja heidän kuolintapansa on yleensä huomattavasti julmempi. Nykyelokuvissa on tullut tasa-arvo mukaan ja sukupuolella ei ole enää merkitystä joten kiitos telaketjufeministit, naistenkin filmatisoitu kohtalo on julmentunut eli olemme tasoissa ainakin sillä saralla.

 Oliko Fulci sitten naistenvihaaja? Oli tai ei niin naisvartalon päälle mies ymmärsi ja Murder Rock on siitä loistava esimerkki. Toki Fulcin aikaisempi giallo The New York Ripper osoitti sen myös mutta se oli huomattavasti likaisempi, alhaisempiin vaistoihin vetoavampi elokuva josta oli eroottisuus kaukana. Niin on tosin tästäkin sillä vaikka paljasta/vähäpukeista pintaa leffassa onkin niin eroottisuutta ei löydy. Se sama tirkistelijän tunne tästä kumminkin tulee kuten The New York Ripperistäkin mutta Murder Rock on kuitenkin huomattavasti siistimpi

 Sekä tylsempi sillä leffa on enemmän ihmissuhdedraamaa kuin trilleriä saatika kauhua eikä verta ole nimeksikään. Henkilöhahmot ovat mitättömämpiä kuin useissa muissa italokauhuissa on totuttu näkemään ja se on jo paljon se eikä niiden kohtaloista välitä pätkääkään. Leffan ohjaus sekä visuaalisuus poikkeaa yllättävän paljon Fulcin muista töistä ja ne poikkeamat onkin leffan mielenkiintoisinta antia joidenkin käsikirjoituksen yllätysten ohella.

 Olin nähnyt Murder Rockin viimeksi joskus 1980-luvun lopulla ja ainoa asia minkä muistin oli leffan nimi. Syystäkin sillä ei tässä ole oikein mitään mieleen painuvaa ja pakko katsottavaa leffa ei ole kellekään muulle kuin Fulci-fanille.

6,5/10

IMDb

Murder Rock: Dancing Death

DVDCompare

DVD

Trailer (Ei onnistunut liittäminen tälläkään kertaa joten Keith Emersonin tekemä tunnusbiisi olkaa hyvä)

Inside Out

 Ilo, Suru, Pelko, Inho ja Viha. Tunteita joita meistä jokainen käy läpi päivittäin ja ne tekevät meistä meidät. Riley ei ole poikkeus mutta 11-vuotiaan tytön Tunteet menevät sekaisin muuton ja siitä seuraavien muutosten seurauksena. Varsinkin Suru tuntuu ottavan valtaa syistä joita se ei itsekään ymmärrä ja kun Ilo sekä Suru joutuvat pois Päämajasta (ymmärrätte kyllä) niin pian Rileyn päänsisäinen maailma alkaa muuttumaan eikä sen korjaaminen ole helppoa, korvien väli kun on hyvin omituinen paikka.

 Pixar teki sen taas: Viihdyttävän, tunteikkaan, hauskan ja monitahoisen animaation josta voi nauttia minkä ikäinen tahansa. Ainakin uskoisin, hitostako minä tiedän mistä lapset pitävät, siis muutkin kuin sisäiset lapset joita on kyyninen aikuinen valvomassa.

 Inside Out on toimii ääninäyttelyä myöten ja käsikirjoituksessa on onnistuttu välttämään suurimmat kliseet vaikka pieniä jonkun verran onkin. Myös hahmojen ulkomuoto on jo liian tutuksi käynyttä suurisilmäisyyttä mutta se on vain yksityiskohta, muutoin suunnittelijoilla on mielikuvitus laukannut sopivasti. Huumori on se Inside Outin piirre joka ei välttämättä ole se pikku pilttien mieleisin piirre sillä se pelaa paljon tunteiden erilaisuudella sukupuolten (jopa lajien) kesken ja lopputeksteistä kannattaakin katsoa ainakin alkua sillä kissan tunteet ovat omaa luokkaansa. Miehet ja naiset taas? No, harvoin sitä samalla kartalla ollaan todellisuudessakaan.

 Pixar on epäonnistunut kahdesti (Cars ja Cars 2) mutta muutoin firman tuotoksia jaksaa katsella uudestaan, ainakin uudempia, ja seuraavaa (tammikuussa Suomeen rantautuva The Good Dinosaur) odottaakin jo mielenkiinnolla

8,5/10

IMDb

Inside Out

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Big Hero 6

 Hiro elää San Fransokyossa veljensä ja tätinsä kanssa eikä hän osaa pysyä erossa ongelmista. Mutta nopea vierailu koululla jossa veli Tadashi opiskelee saa aikaan nörttikärpäsen pureman ja hän päättää yrittää yliopistoon eikä pääsyyn ole esteenä pojan 14-vuoden ikä sillä älyä löytyy. Läheisen kuolema vie kumminkin halut opiskeluun mutta kun selviää ettei kyseessä ollutkaan onnettomuus niin halu kostoon herää. Apujakin löytyy, vieläpä hyvin yllättävältä taholta.

 Perustuu Marvelin sarjakuvaan. No, niin kai sitten, hahmot on minulle joka tapauksessa täysin tuntemattomia eikä tämän näkeminen nostattanut kummempia haluja tutustuakaan sarjakuvaan vaikka leffa itsessään yllättikin todella positiivisesti.

 Jos katsot Nurinan lopun trailerin niin älä anna sen masentaa, animaatio on kokonaisuutena huomattavasti parempi kuin se antaa ymmärtää. Elokuvassa on vauhtia mutta se ei kumminkaan ylly missään vaiheessa älyttömyyksiin asti ja huumori toimii todella hyvin. Visuaalisesti Big Hero 6 on taattua Disney laatua ja vaikka myönnänkin sen että kaipaan perinteisempään tyyliin tehtyjä animaatioita niin ei tätä katsoessa kumminkaan mikään ärsyttänyt niin kuin monen muun tietokoneanimaation kohdalla on käynyt.

 Mutta täydellinen animaatio ei ole sillä ääninäyttelyssä on heikkouksia ja tarinassa oli puutteita sekä pieniä aukkoja (mm Michelin-miehen serkkua muistuttavan Baymaxin akun toiminta) eikä 3D-pöljäily ainakaan avuksi ollut. Silti Big Hero 6 on yksi parhaimmista viime vuosien animaatioista ja koska kyseessä on Marvel-leffa niin lopputekstien jälkeiset tapahtumat kannattaa tälläkin kertaa katsoa.

8/10

IMDb

Big Hero 6

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

As Above, So Below

 Professori Scarlett Marlow etsii Nicolas Flamelin valmistamaa Viisasten Kiveä hintaan mihin hyvänsä eikä oma tai muiden turvallisuus merkitse mitään. Kuten ei myöskään toisten sanat, pelot tai mielipiteet sillä pääasia on että hän saa sen mitä haluaa. Johtolangat johtavat naisen "kavereineen" Pariisin katakombeihin joissa sitten etsitään sekä eksytään syvälle maan sisään eikä kaikki tietenkään ole niin kuin terveen järjen mukaan pitäisi olla.

 Se että elokuva on mockumentary pidätteli minua katsomasta tätä aikaisemmin (vaikka lajityypissä joitain onnistumisia onkin) mutta uteliaisuus voitti. Uteliaisuus kuulema tappaa kissojakin ja ainakin tässä tapauksessa hermojakin sillä päähenkilön ärsyttävyys tulee ilmi jo noin 2 minuutin kohdalla.

 Pidän voimakkaista naishahmoista mutta mistä lähtien raivostuttava jankuttaminen on ollut voimakkuuden merkki? Mistä lähtien se että muut jyrätään täysin on ollut vahvuutta? Onko se vahvuutta että saa tahtonsa läpi vain sen takia ettei muut enää jaksa kuunnella ja luovuttavat? Tunnen itsekin joitain henkilöitä jotka käyttäytyvät samalla lailla ja ei, he eivät ole vahvoja vaan heikkoja sekä ärsyttäviä.

 Mutta: Leffassa on yllättävän paljon tunnelmaa mutta jos pidät samaa kaavaa toistavasta säikyttelystä (tai sen yrityksistä) niin sitten tämä on sinulle taivas. Tarinassa on aukkoja mutta siinä on myös persoonaa ja jopa yllätyksiä eikä päähenkilö ärsytä kuin ensimmäiset 50 minuuttia. Se mistä on myös annettava positiivista palautetta on kameroiden käyttö joka toimi yllättävän hyvin eli noin 80% kestosta jota kieltämättä on liikaa ja 10 minuutin lyhennys olisi tehnyt elokuvalle ihmeitä,

 As Above, So Below on ristiriitainen elokuva joten niin on tämä Nurinakin mutta minulle leffa jäi loppujen lopuksi positiivisen puolelle. Sohvan toinen nurkka taas sanoi elokuvaa "Äärimmäisen, äärimmäisen ahdistavaksi" eli siinä teille hiukan toistakin näkökulmaa. Se että oliko ahdistavuus sitten hyvä vai huono asia jäi kysymättä.

6/10

IMDb

As Above, So Below

DVDCompare

-----

Trailer

Minuscule: Valley of the Lost Ants

 Kärpäset, nuo hyönteismaailman kusipäät, aiheuttavat nuoren leppäkertun lento-onnettomuuden. Loukkaantuneena se päätyy sokeria raahaavien muurahaisten seurueeseen ja sitä myöten suureen seikkailuun pienessä mittakaavassa.

 Minuscule oli pari kautta kestänyt ranskalainen suurelta osin tietokoneella tehty sarja jonka jaksot kestivät noin 5 minuuttia kerrallaan. Siinä seurattiin erilaisten CGI-hyönteisten elämää, tai ainakin inhimmillistettyä sellaista, välillä suhteellisen onnistuneestikin. En tosin ole nähnyt kaikkia jaksoja, puolet lie lähellä totuutta, mutta oli niissä oikeasti hyviäkin juttuja.

 Ja kumma kyllä niin on tässäkin. Ei Valley of the Lost Ants mikään mieleenpainuva elokuva ole mutta noin 84 minuuttia menee ohi helposti, ilman kellon tuijotelua tai ylimääräisiä huokailuja. Leffa sopii lapsille sekä lapsenmielisille kohtalaisena seikkailuna ja koska ihan pienimmille käy viihteenä vaikka värikäs tapetti niin miksei tämäkin. Ellei piltti sitten satu olemaan yliherkkää sorttia sillä tässä on ns. jänniäkin kohtauksia (joista osasta tulee The Lord of the Rings-elokuvat mieleen).

 Kun leffaan on vielä ujutettu elementtejä mm. Psychosta niin kyllä tästä aikuiskatsoja saa muutakin irti kuin kirkkaita värejä, suuria silmiä ja hassuja ääniä (varsinaista dialogiahan tässä ei ole). Mutta katsonko tätä koskaan uudestaan? Tuskinpa.

7/10

IMDb

Minuscule: Valley of the Lost Ants

DVDCompare

-----

Trailer

Into the Grizzly Maze

 Rowan palaa kotikaupunkiin ystävänsä pyynnöstä ja paluu voisi sujua paremminkin sillä jo ensimmäisenä iltana mies joutuu tekemisiin paikallisten lainvartijoiden kanssa joista yksi sattuu olemaan Rowanin veli. Menneisyyden kaunat jää kumminkin toiselle sijalle kun suurikokoinen harmaakarhu käy vaaralliseksi kaikelle elämälle mikä ympäröiviin metsiin eksyy. Ja niihin metsiin veljesten on pakko mennä.

 Saw-elokuvien sarja on poikinut monelle nykyohjaajalle ja käsikirjoittajalle töitä, varsinkin kauhun puolella. Osa heistä on onnistunut hyvin (mm. Leigh Insidious Whannell), osa erinomaisesti (James The Conjuring Wan) ja osa joten kuten (mm. Darren 11-11-11 Lynn Bousman). Into the Grizzly Maze on Saw 5: n ohjanneen David Hacklin uudempaa työnäytettä ja projekti ei ollut helppo.

 Ensinnäkin elokuvan nimi vaihtui useasti ennen julkaisua (Red Machine, Endangered, Grizzly) ennen lopullista muotoaan ja julkaisu itsessään viivästyi rahojen vähenemisen myötä jonka vuoksi jälkituotanto pysähtyi välillä kokonaan. Ja se näkyy sillä esimerkiksi CGI on kaikkea muuta kuin uskottavaa, tosin kohtaukset joissa on käytetty oikeaa Bart-nimistä karhua eivät myöskään herätä tuntemuksia vaikka nallen hampaat ja kynnet kohtalaisen veristä tuhoa saavatkin aikaan.

 Myös lisäkuvauksia tehtiin,(suuret nimet olivat silloin jo muissa projekteissa) mutta jos jopa niiden kanssa leffan tarinankuljetus on täynnä reikiä niin ensimmäinen raakaleikkaus on ollut takuulla pelkkää donitsin keskustaa. Hyvät näyttelijät pelastavat elokuvaa sen minkä voivat (jopa James Marsden) mutta pitkälle ei heidänkään kovat yritykset kanna, ei edes silloin kun yhdistää päitä rusentavat karhun leukaperät yhtälöön.

 Eli näin lopuksi: Into the Grizzly Maze on paljon hukattua potentiaalia josta halusi pitää (ja yritti pitää) mutta kokonaisuus ei vaan ota toimiakseen vaikka leffassa on hyviäkin puolia. Hackl siis liittyi Bousmanin eikä James Wanin joukkoon mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo hänelle tullessaan.

6/10

IMDb

Into the Grizzly Maze

DVDCompare

BluRay

Trailer (Jota Blogger ei antanut tähän liittää mutta tämän kyllä.)

Insidious: Chapter 3

 Quinnin äiti on kuollut ja yrityksistä huolimatta tyttö ei ole saanut häneen yhteyttä. Mutta kuolleet kuulevat, kaikki kuolleet, sillä linjat tuonpuoleiseen eivät ole suojattuja ja tyttö onkin tietämättään saanut yhteyden johonkin muuhun manan mailla olevaan ja neito perheineen on pulassa. Ainoa joka voisi heitä auttaa on omien demoniensa kanssa painiva meedio Elise Rainier mutta onko jo liian myöhäistä?

 Odotin jatkoa kakkoseen sillä sen tarina jäi osittain kesken mutta ei, Insidious: Chapter 3 on prequel, esiosa jossa tutustutaan paremmin joihinkin tuttuihin hahmoihin sekä heidän taustoihinsa. Kai sarja saa sitten kunnollisen lopun neljännessä osassa jonka teosta ei tällä hetkellä ole minkäänlaista tietoa.

 Mutta Chapter 3 on ensinnäkin hyvä prequel ja toiseksi se on myös yllättävän hyvä kolmanneksi osaksi. Hahmot toimii ja varsinkin Lin Shayen näyttelemä Elise on mieleenpainuva persoona jollaisia on harvassa. Juoni ei ole yllättävä mutta ensimmäisestä osasta lähtien lankoja käsissään pitäneen käsikirjoittaja/näyttelijä/ohjaaja Leigh Whannellin visio on voimakas sekä jotain muuta kuin ne perinteiset kuviot jollaisia tällaisissa elokuvissa on totuttu näkemään.

 Kolmas osa ei ole tasoltaan edeltäjiensä luokkaa muttei se nyt kovin kauaskaan niistä jää ja jos et ole sarjan muita osia nähnyt niin tästä voisi mielestäni oikeasti aloittaakin sillä pääjuoni on täysin omansa ja tulevaan vain viitataan parissa kohtauksessa. Se että onko järkevää aloittaa sarjan katsominen kolmannesta onkin sitten eri asia sillä nekin pienet viittaukset paljastavat yllättävän paljon.

7/10

IMDb

Insidious: Chapter 3

DVDCompare

BluRay

Trailer

What We Do in the Shadows

 Dokumenttiryhmä seuraa Uudessa Seelannissa kämppiksinä asuvien Vlad the Pokerin, Viagon, Deaconin ja Petyrin elämää. Poikkeuksellisen nelikosta tekee se että he ovat vampyyreitä mutta heilläkin on oma arkensa. Helvetin outo arkensa ja sitä kuvatatessa ryhmälle tulee samalla tutuksi muiden Wellingtonin elävien kuolleiden sekä hirviöiden elämä.

 Mitä helvettiä minä just katsoin? Okei, mockumentary vampyyreistä ei ole mitenkään uusi asia mutta tämä on jotain tyystin erilaista. Ensinnäkin mockumentarylle irvaillaan (ei sitä mitenkään sanota tai osoiteta mutta niin minä asian käsitin) mutta se on täysin sivuseikka.

 Se mikä ei ole sivuseikka on se että käsikirjoittaja/ohjaaja/näyttelijä kaksikko Jemaine (mm. Flight of the Conchords) Clement ja Taika (mm. Green Lantern) Waititi ovat onnistuneen luomaan jotain todella omalaatuista sekä omituista. Ja pääosin toimivaa sekä hauskaa sillä silloin kun tätä ei katsonut hölmönä Mitä helvettiä-ilme naamalla niin silloin nauroi. Silloin kun älysi nauraa sillä vitsit ovat outoja ja niiden ajoitus sekä rytmitys on kaukana totutusta. No, ei kenties Monty Python faneille mutta en minä osalle heidänkään jutuista älynnyt ensimmäisellä kerralla nauraa vaan tuijotin hölmönä Mitä helvettiä-ilme naamalla.

 Leffa perustuu Clement/Waititi kaksikon omaan lyhytelokuvaan nimeltä What We Do in the Shadows: Interviews With Some Vampires jota en ole vielä katsonut. Kenties korjaan asian vielä joku päivä mutta itse elokuvasta en aio enempää kertoa vaan katsokaa What We Do in the Shadows jos haluatte nähdä jotain erilaista, hiukan puutteellista ja loppua kohden valitettavasti hiipuvaa mutta erilaista.

8/10

IMDb

What We Do in the Shadows

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

My Bloody Valentine (1981) - Unrated

 Valentine Bluffsin kaivoskaupunki valmistautuu Ystävänpäivän tanssiaisten viettoon ensimmäisen kerran 20 vuoteen jolloin 100 vuotinen perinne katkesi kuolonuhreja vaatineen kaivosturman ja sitä seuranneiden murhien seurauksena. Mutta jo kaksi päivää ennen tanssiaisia kaupungin pormestari saa lahjaksi irtirevityn ihmissydämen ja vaikuttaisi siltä että parikymmentä vuotta sitten murhiin syyllistynyt henkilö on tehnyt paluun. Niin tai näin, ruumiita alkaa kasaantumaan.

 My Bloody Valentine on Kanadalainen slasher leffa joka joutui aikoinaan MPAA:n hampaisiin ja todella rajun sensuurin kohteeksi. "Kiitos" siitä kuuluu John Lennonin maailmaa järkyttäneelle murhalle jonka jälkeen kukkahattutädit saivat jostain syystä useamman vuoden ajan normaalia enemmän kannatusta ja sananvaltaa, ihan kuin murhia ei tapahtuisi muutoinkin päivittäin ja jopa ennen elokuvien syntyäkin on ihminen osannut ottaa hengen lajitovereiltaan. Hysterian, ja ennen kaikkea Paramountin vastahakoisuuden, seurauksena noin 3 minuuttia pidempi versio julkaistiin vasta 2009, hiukan ennen heikon 3D remaken ensi-iltaa, tosin joidenkin tietojen mukaan leikkauksia olisi aikoinaan tehty jopa 9 minuutin edestä.

 Elokuva tehtiin todella nopeaan tahtiin sillä tekijöitä pyydettiin tekemään elokuva helmikuuksi ja pyyntö tuli elokuussa eikä käsikirjoitustakaan ollut. Pienen pohdinnan jälkeen tapahtuma ajankohdaksi tuli Ystäväpäivä sillä kyseisen "juhlan" aikaan ei vielä yksikään murhaaja ollut valkokankaalla riehunut ja sopiihan se helmikuulle vallan mainiosti. Mutta nopea aikataulu ei näy oikeastaan muussa kuin näyttelijöiden suorituksissa, jotka on kumminkin tämän lajityypin parhaimmistoa, sillä muutoin My Bloody Valentine on slashereiden aatelia kuten mm Intruder ja kyllä tämä on parempi kuin Sleepaway Camp (pidin tosin siitäkin).

 Leffa etenee nopeasti ruumislaskurin naksuttaessa sopivaan tahtiin ja verisesti, varsinkin kun kaikki lisätyt minuutit on osa jokaista tappoa eikä vain yksi aikoinaan pois jätetty kohtaus. Myös kuvauksissa käytetyt oikeat kuvauspaikat tuovat leffaan uskottavuutta, varsinkin kaivokset joissa kuvaaminen metaanin vuoksi on ollut haasteellista, käytäpä siinä sitten tehokkaita lamppuja.

 My Bloody Valentine on syystäkin genren ystävien keskuudessa arvostettu teos jolle ei suoraa vertauskohdetta löydy sillä leffassa on persoonaa muutoinkin kuin tapoissa, ainakin siinä määrin mitä tämän genren edustajissa nyt vaan voi olla.

8/10

IMDb

My Bloody Valentine

DVDCompare

DVD

BluRay

Movie-Censorship

My Bloody Valentine

Trailer

The Voices

 Jerry tekee työnsä hyvin, käyttäytyy mallikelpoisesti eikä hän aiheuta ongelmia. Myös istunnot oikeuden määräämän psykiatrin kanssa sujuu ongelmitta, lääkkeetkin tulee otettua (kai), lemmikkien antamat neuvot tuntuvat järkeviltä ja rakkauttakin on ilmassa. Tosin miehen ihastuksen kohde ei ole aivan yhtä innokas ja kun nainen jättääkin tulematta treffeille niin sitä seuraavan muutaman mokan kautta Jerryn elämä ottaa synkemmän suunnan.

 Ryan Reynolds on niitä näyttelijöitä joilla meni oma aikansa näyttää se mihin hänestä oikeasti on, miestä kun palkattiin pitkään vain söpöihin romanttisiin komedioihin tai sitten koomiseksi apuriksi joka pälättää tauotta. Ensimmäinen nykäisy eroon söpön, kiltin pojan roolista oli vuoden 2005 remake The Amityville Horrorista ja miehestä onkin kehittynyt varteen otettava näyttelijä vaikka söpö hän kai vieläkin on. En tiedä, olen todella surkea arvioimaan miehiä.

 Mutta vaikka Reynolds tekee vieläkin romanttisia lässyleffoja (joita en katso joten en voi arvioida hänen kykyjään niissä) niin ainakin tällaisissa synkemmissä elokuvissa hän on hyvä ja yllättävän monipuolinen. Jerrystä, sekä äänistä jotka käskevät häntä erinäisiin tekoihin, hän on onnistunut luomaan monitahoisen ja traagisen hahmon jonka kokemat surut, ilot ja kauhut saa katsojan elämään hahmon mukana ja Jerryn oma todellisuus on oikeasti kaunis toisin kuin oikea maailma. Pahasti harhainen mutta kaunis.

 Iranilaisen naisohjaaja Marjane Satrapin visuaalinen ote on hieno, värikäs mutta samalla myös hillitty ja leffan pahin ongelma on sen kesto josta olisi voinut karsia 5-10 minuuttia. Mutta se on loppujen lopuksi yllättävän vähän nyky elokuvassa, joistain kun olisi voinut karsia 30-45 minuuttia eikä leffasta olisi saatu vieläkään toimivaa, siedettävämmän kylläkin.

 The Voices on mustan komedian pieni, yllättävä helmi jollaisia ei ole viime vuosina tullut juurikaan vastaan ja jos Reynoldsin työt ei ole aikaisemmin vakuuttaneet niin tämä voi olla juuri se elokuva joka saa seuraamaan miehen uraa tarkemmin. The Voices on hyvä elokuva näin Deadpoolia odotellessa, helmikuuhun on pitkä aika.

8/10

IMDb

The Voices

DVDCompare

DVD

BluRay

Evilspeak - US Unrated Version

 Stanley Coopersmith ei ole West Andoverin Sotilasakatemian pidetyin kadetti. Ei siksi että hän olisi paha tai ilkeä vaan siksi että mies on utelias älykkö ja kömpelö tunari eikä hän ole sotilassuvusta. Tämän vuoksi häntä kiusataan sekä väheksytään mutta kun Stanley siivoaa aketemian kappelin kellaria niin sieltä löytämänsä kirjan sekä tietotekniikan ihmeiden avulla Stanley vapauttaa tietämättään maailmaan pahuuden jonka avulla hän saa kostonsa.

 "Evilspeak on 1980-luvun splatter aallon terävintä kärkeä". Jotakuinkin noin tätä elokuvaa oli VHS-aikaan arvosteltu Gorehound-lehdessä ja kun löysin tästä aikoinaan divarista Prism Direct/Leisuren britti DVD: n niin olisihan se pitänyt arvata ettei yli kymmenen vuotta vanha brittijulkaisu voi olla leikkaamaton, sensurointi oli kumminkin tehty sen verran hyvin että ihmettelin vain sitä että kuinka herkkä hipiäinen kyseisen lehden kirjoittaja onkaan ollut. No, ilmeisesti hänellä on ollut hallussaan Kreikka tai Hollanti kasetti, ne kun tuppasi olemaan leikkaamattomia ja tiedän varmaksi sen ettei esimerkiksi jenkkijulkaisu ollut siihen aikaan leikkaamaton.

 Mutta leikkaamaton tai ei niin Evilspeak ei ole 1980-luvun splatter aallon terävintä kärkeä vaikka verisyys kiitettävää onkin ja leffassa on kuolemia jollaisia ei ihan joka elokuvassa tule vastaan. Valitettavasti leffan ensimmäinen 45 minuuttia on suhteellisen tylsää katsottavaa niinkuin näissä ns. kiusaaja elokuvissa useasti tuppaa olemaan (esim. Carrie) mutta kun tarina käynnistyy kunnolla niin Stanleystä oikeasti välittää ja se mitä hän joutuu kokemaan antaa täyden oikeutuksen elokuvan loppupuolelle. Eli tälläkin kertaa hitaan alun antaa lopussa anteeksi, aivan kuten Carriessakin, ainakin osittain.

 Evilspeak on paikoitellen naurettava (vuoden 1981 tietokone "efektit" pitää siitä huolen) ja jo mainitun tylsä mutta silti leffasta on aikoinaan saatu suhteellisen toimiva paketti. Se millainen liki kymmenen minuuttia pidempi Extended Version on ei ole minulle täysin tiedossa mutta ilmeisesti ne minuutit on lisää pohjustusta ja Stanleyn kiusaamista sillä jo tässä versiossa pitäisi olla kaikki aikoinaan sensuroitu veripalttu palautettuna. Taidan suosiolla jättää Extended Versionin välistä...

7/10

IMDb

Evilspeak

DVDCompare

DVD

BluRay

Movie-Censorship (VAROITUS! SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!)

Evilspeak

Trailer

Silent Rage

 John Kirbyllä on huono päivä. Tai ei oikeastaan hänellä vaan hänen ympärillään olevilla ihmisillä sillä hullun heiluttaman kirveen kanssa on huono tehdä tuttavuutta. Mutta poliisi ei neuvottele ja kun John ei muuten tokene niin lyijyllä pysähtyy kuka tahansa ja Kirby päätyy aivokuolleena sairaalan leikkauspöydälle. Joten hänestä tuli juuri koekaniini uudelle lääkkeelle joka parantaa fyysiset vauriot nopeasti mutta lääke onkin vahvempaa kuin kukaan odotti eikä parantunut John enää pysähdykään ihan niin helpolla.

 Silent Rage taisi olla ensimmäinen Chuck Norrisin elokuva minkä aikoinaan näin 1986-1987 korvilla ja enpäs ollutkaan elokuvaa sen jälkeen nähnyt. Pitkän etsinnän jälkeen tämäkin päätyi hyllyyni joten oli aika verestää hyvin heikkoja muistikuvia leffasta joka teki minusta aikoinaan Chuck-fanin.

 Kaikki tietävät Norrisin toimintaelokuvat hyvästä syystä: Ne ovat viihdyttäviä. Hölmöjä, mutta viihdyttäviä. Tämä on Norrisin elokuvaksi outo teos jossa ei ole sitä samaa viihdearvoa kuin monissa muissa hänen elokuvissaan on mutta tunnelmaa leffassa on siitäkin edestä. Tarinaa kehitetään hitaasti ja perinteinen Norris meininki (kyllä te tiedätte mitä se on) on vähäistä ja se rajoittuukin pariin kohtaukseen. Myös leffan väkivalta on realistisempaa mikä yllätti ainakin minut mutta vaikka leffa onkin totuttua Norrisia synkempi niin huumoriakin elokuvassa tietysti on, tahallista (ei oikein toimi) sekä tahatonta (hymyilytti).

 Silent Rage on moderni(hko) versio Frankensteinista ja siinä varmaan yksi syy miksi yllättävän harvat leffan tietävät: Tämä on kauhuelokuva eikä vannoutunut Chuck-mies välitä moisista. Yksi syy tuntemattomuuteen on tietysti sekin ettei tätä ole juurikaan DVD: nä julkaistu. No, torrenttina tätä tietysti löytää mutta minulle se ei ole sama asia kuin alkuperäinen, ei todellakaan.

 Leffa olisi tarvinnut muutaman lisäkohtauksen paikkaamaan paria pientä aukkoa tarinankulussa mutta eipä Silent Rage muutenkaan täydellinen ole. Joka tapauksessa muistin vieläkin elokuvan lopun aika tarkasti eli aikoinaan tämä on tehnyt todella Suuren Vaikutuksen. Nyt ei niinkään mutta pidin tästä vieläkin ja yhtenä syynä siihen varmaankin on se Suuri Vaikutus lapsuudesta joten tähänkin Nurinaan kannattaa suhtautua varauksella.

PS: Nurinan lopussa jälleen kerran musiikkia tutulta humppaorkesterilta.

7,5/10

IMDb

Silent Rage

DVDCompare

DVD

Trailer

F.K.Ü.: Sleepwalker Texas Ranger

Man-Thing

 Kyle Williams tulee uudeksi sheriffiksi Floridan rämeillä olevaan Bywaterin kaupunkiin jonka edellinen sheriffi katosi. Mies tosin alkoi osoittamaan sekoamisen mekkejä ennen häviämistään eikä hän ole ainoa seudulla kadonnut. No, rämeillähän sitä ollaan eli osa on takuulla päätynyt alligaattoreiden ruuaksi mutta ei murhatkaan ole pois laskettu vaihtoehto. Uudella sheriffillä riittää tekemistä öljyä poraavien rasististen punaniskojen ja heitä vastustavien hippien sekä intiaanien kanssa eikä muutkaan paikalliset avaudu tulokkaalle ainakaan ystävällisyyden merkeissä mutta olipa juntti, intiaani, hippi tai idiootti niin jokin muu kuin alligaattori tai ihminen tappaa heitä ja laitontahan moinen on.

 Raamattu-Koraani, Iran-Irak, SciFi Channel-SyFy Channel. Eri nimet, sitä samaa p*skaa ja vaikka tämän taustalla onkin Marvel-hahmo niin hyvästä leffasta ei todellakaan ole kyse, siitä kiitos SciFille eli nykyiselle SyFylle jolla tämän ensi-ilta jenkeissä oli. No, ei tästä voi täysin SyFyä syyttää vaikka jakelijana ja rahoittajana onkin toiminut, pääasiallinen tuotanto kun on ollut muiden käsissä.(Hämmästyttävää kyllä kanavalla oli aikoinaan myös Dog Soldiersin ensiesitys festareiden lisäksi.)

 Man-Thing on hahmona minulle liki tuntematon muutamaa esiintymistä lukuunottamatta, esimerkiksi Howard the Duckin kanssa, joten sarjakuviin en lähde vertailemaan. Enkä lähde vertailemaan myöskään DC Comicsin Swamp Thingiin (sillä Man-Thing on peräti 2 kuukautta vanhempi hahmo) vaikka mieli tekisi sillä väkisinkin tulee termi rip-off mieleen. Mutta syyttä sillä suoranaisia yhdistäviä tekijöitä ei ole kuin olennon asuinympäristö ja se että sarjakuvissa hahmoissa on joitain pieniä ulkonäöllisiä yhteyksiä, filmatisoinneissa niitä ei ole. Swamp Thing sai ensimmäisen oman filmatisointinsa itsensä Wes (R.I.P.) Cravenin käsissä ja siitä sai enemmän hupia irti kuin tästä Brett (mm. The Lawnmower Man) Leonardin ohjaustyöstä.

 Yksi leffan ongelma on hahmot joita on takuulla luotu sterotypiakäsikirjaa käyttäen. Myös editointi on todella raivostuttavaa, nopeaa välkettä jolla on yritetty peittää tehosteiden tasoa joissain kohtauksia, äänitehosteita onkin sitten otettu ainakin The Thingistä. Tarinan kuljetus on kohteliaasti ilmaistuna ontuvaa ja dialogista ei voi yksikään käsikirjoittaja olla ylpeä.

 Leffa paranee loppua kohden ja onnistuu luomaa jopa tunnelmaa paikoitellen ja ne tehosteet joista saa jotain tolkkua on tehty kohtalaisesti, osa jopa hyvin ja Man-Thing on toteutettu kelvollisesti. Kaikesta huolimatta kannattanee kumminkin jättää katsomatta.

4,5/10

IMDb

Man-Thing

DVDCompare

DVD

Trailer

Jurassic World

 Isla Nublarilla ollut alkuperäinen Jurassic Park on unhoitettu ja purettu mutta paikalle on rakennettu Jurassic World. Puisto on menestynyt ja homma toimii mutta kuinkas ollakaan, ahneuttaan ihminen on päättänyt leikkiä entistä enemmän jumalaa ja luonut täysin uuden dinosauruksen. Joka on tietysti suurempi kuin muut sekä älykäs ja aggressiivinen mutta myös vankeudessa kasvatettu ilman kontaktia mihinkään muuhun elämään, lisko kun popsi siskonsakin heti kun kykeni. Hyvin äkkiä se on vapaalla jalalla eikä elämään tutustuminen ole oikein sen leipälaji, muiden elämän päättäminen taas sujuu vallan mainiosti.

 Kun kuulin ensimmäisen kerran neljännestä Jurassic Parkista niin en ollut erityisen hullaantunut. Tosin en kovin vastahankainenkaan sillä pidän aikaisemmista ja varsinkin ensimmäinen on viihdyttävä seikkailuelokuva eikä jatko-osilla olla ainakaan vielä pilattu kaikkea.

 Eikä pilattu vieläkään sillä vaikka ensimmäisen puolen tunnin aikana käydään 90% elokuvakliseistä läpi (ihminen on älykäs, ahne, sotahullu jne) hyvin sujuvasti dialogia myöten (hyvin näytellysti kumminki) niin mikään ei suoranaisesti häirinnyt Bryce Dallas Howardin hahmoa ja sen raivostuttavan ennalta-arvattavaa kehitystä lukuunottamatta. Leffan juoni on uskomatonta B-huttua ja Jurassic World onkin hyvä esimerkki siitä ettei viihdyttävään ääliömäisyyteen välttämättä tarvita pienen pientä budjettia vaan isollakin rahalla saa aikaan nautittavaakin roskaa.

 Yksi mikä ensimmäisessä Jurassic Parkissa toimii edelleen on sen tehosteet jotka olivat aikoinaan valovuosia muita edellä. Tässä taas osa tehosteista näytti jo nyt vanhentuneilta, kiitos CGI: n paikoittaisen uskomattoman tökeryyden (Katsokaapa vaikka alun dinosauruksen kuoriutumis kohtausta) eikä käytännön tehosteetkaan päässeet alkuperäisen tasolle vaikka väliä onkin 23 vuotta.

 Jurassic World on typerä elokuva mutta eipä se muuta yritäkään olla ja kun heitetään realistisuus nurkkaan ja lyödään yli niin on aivan oikein että se tehdään kunnolla, loppua kohden kiihtyvällä tahdillä ja viimeinen vartti tässä onkin jo aivan omaa luokkaansa. Tämän vuoksi herkempi roskan ystävä saattaa vaikka hyperventiloida, minä tyydyin vain hykertelemään ja naurahtelemaan vaikka jotkin aukot (esimerkiksi sopivasti katoileva eläimistö) kiinnittikin huomion.

 Leffa on hyvää viihdettä ja hienoa B-roskaa joka on saamassa ainakin kaksi jatko-osaa joista ensimmäisen pitäisi tulla 2018 ja jos tarina menee siihen suuntaan mihin tämän loppu lupaili niin tulkoonsa, sen verran hyvää huttua on mahdollisesti luvassa.

7,5/10

IMDb

Jurassic World

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Fire in the Sky

 Travis Walton on unelmoija mutta todellisuudessa hän on metsuri jonka porukka on ottanut vastaan kiireellisen  valtionmaiden raivauksen. Joten kuusi miestä tekee pitkää päivää ja vaikka kaikki ei ole keskenään kavereita niin kukaan ei uskonut että eräänä iltana vain viisi heistä palaisi metsästä, peläten henkensä edestä, ilman Travisia. Muut kertovat tarinansa jota kukaan ei usko ja jumalaa pelkäävät kaupunkilaiset osoittavat laupeutensa syyttämällä Travisin kumpaneita murhasta, levittäen pahaa sanaa ilman todisteita kuten kristittyjen laupeuteen kuuluu ja maailman laajuinen media ottaa viisikon hampaisiinsa. Mitä Travisille oikeasti tapahtui?

 Tositarina. Näin elokuvaa mainostetaan ja ainakin minun tietojen mukaan leffa eteneekin uskollisesti todellisten tapahtumien mukaan, ainakin väitettyjen tapahtumien sillä sen verran uskomaton tarina on. Tämän uskomiseen kun vaaditaan myös uskominen siihen että avaruudesta saapuneet matkailijat kävisi härkkimässä pallomme asukkaita mutta kun heittää sivuun "Tositarina"-ajatuksen niin Fire in the Sky on keskivertoa parempi scifidraama jonka suurimpina kantajina on näyttelijät sillä kaikki keskeisissä rooleissa olevat tekevät elämänsä suorituksia ja varsinkin Robert Patrick osoittaa sen mihin miehestä oikeasti on. No, ei nyt mihinkään Oscar-suoritukseen mutta hyvä hän parhaimmillaan kumminkin on.

 Kaiken maailman UFO-hullut uskovat tarinan ja miksi eivät uskoisi sillä tapauksella on viisi uskottavaa todistajaa ja lisäksi Walton itse jonka kirjaan elokuvakin perustuu. Myös lääkäreiden lausunnot Travisin terveydentilasta lisäsi aikoinaan vettä myllyyn joka pyörii vielä näinä päivinäkin. Kuten pyörii myös rahat ainakin kirjasta joten kenties se mitä oikeasti tapahtui voikin olla huomattavasti maanläheisempää kuin avaruuden asukit?

 Kyllähän tästä päällimmäisenä jää mieleen Amityvilleen verrattavissa oleva huijaus mutta kun sen alle pääsee niin Fire in the Sky on kohtalainen elokuva jonka loppupuolella olevat ILM: n luomat tehosteet on todella hyvin toteutettuja.

PS: Jos tämän kaltaiset kiinnostaa niin myös Milla Jovovichin The Fourth Kind kannattaa katsoa.

7/10

IMDb

Fire in the Sky

DVDCompare

DVD

Trailer

The Town That Dreaded Sundown (1976)

 Toinen Maailmansota on loppunut vasta kahdeksan kuukautta sitten ja Texarkanan kaupunki on palautumassa sotaa edeltäneisiin aikoihin, tosin pelko Veli Neuvostoliittolaisen mahdollisista teoista on nostamassa päätään. Mutta tuleva kylmä sota on pienelle kaupungille vielä tulevaisuutta, kaupunkia kauhun vallassa pitävä sarjamurhaaja on tämän päivän todellisuutta.  

 Olipas tämänkin näkemisestä vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. No, 22 vuotta taitaa olla lähempänä totuutta mutta kun remake (jota tosin jatko-osanakin mainostetaan mutta aivan sama vaikka niinkin hieno termi kuin "Meta Sequel" on olemassa niin remake se silti on) tuli viime vuonna niin siitä lähtien tämä on ollut tarkoitus uudestaan katsoa, uudestaan lämmittelyn katson sitten ehkä joskus.

 The Town That Dreaded Sundownia väitettiin aikoinaan tositarinaksi jossa vain henkilöiden nimet on muutettu. Tositarinahan tämä osittain onkin sillä Texarkanan kaupungissa oikeasti riehui sarjamurhaaja kolmen kuukauden ajan vuonna 1946 eli murhien sekä tapahtuma vuoden osalta ollaan jotakuinkin totuudessa mutta loppua elokuvaa värjääkin sitten taiteellinen vapaus.

 Leffa itsessään on hyvä ja paikoitellen tunnelma on todella ahdistava, Ilmeisesti käsikirjoittaja Earl E. Smith tiedosti tarinansa synkkyyden ja lisäsi siihen ohjaaja Charles B. (R.I.P.) Piercen näyttelemän Sparkplug nimisen poliisin joka on klassinen tunaroiva maalaispoliisi. Tai sitten päätös oli tuottajalegenda Samuel Z. Arkoffin, miehellä kun oli aikoinaan paljon päätösvaltaa ja ei tämä olisi ollut ensimmäinen kerta jolloin hän olisi sitä käyttänyt. Joka tapauksessa hahmo poikkeaa täysin muusta elokuvasta enkä ole täysin varma onko se hyvä asia.

 Elokuva jäi kultti elokuvaksi mutta suhteelllisen tunnetuksi sellaiseksi ja otettiinpa Friday the 13th Part 2: een mallia murhaajaan naamioitumisesta, maskistahan ei oikein voi puhua kun on vain säkki päässä. Ja miksipäs ei, murhaajan ulkomuoto toimii ja teoissaan hän on tyly vaikkakaan mistään mielikuvituksesta ei voi puhua yhtä tappoa lukuunottamatta. Leffa ei ole aivan slasher mutta vaikutteena tämä on takuulla genrelle ollut, muutoinkin kuin Friday the 13th 2: lle, aivan kuten The Redeemer: Son of Satan!: kin.

 The Town That Dreaded Sundown on ristiriitainen elokuva joka liikkuu synkistä murhista slapstickiin mutta minulle kokonaisuus toimii vaikka ilman Sparkplug kohtauksia (joita on kumminkin jokunen) leffa olisi ollut parempi. Eikä muutaman muunkaan kohtauksen tarkemmin miettiminen olisi pahasta ollut mutta silti minä pidin tästä edelleen.

PS: Nurinan lopusta löytyy hyvää musiikkia.

7,5/10

IMDb

The Town That Dreaded Sundown

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

F.K.Ü.: Phantom Killer Attack

Last of the Living

 Morgan, Ash ja Johnny ovat selvinneet tappavan viruksen aiheuttamasta joukkotuhosta ja he saattavatkin olla viimeiset elossa olevat ihmiset maan päällä, tosin eläviä kuolleita riittää siitäkin edestä. Eikä tilanne tunnu heitä haittaavan vaan sohvaperunoille sopii eläminen muiden taloissa ja eipähän ole niin paljon kilpailijoita jäljellä olevan ruuan suhteen. Mutta eloonjääneitä on tietysti muitakin ja kun nainen tarvitsee apua niin sohva on hylättävä.

 Katsoin tämä Uusi-Seelantilaisen leffan ensimmäisen kerran sen julkaisun aikoihin kuutisen vuotta sitten ja muistelin elokuvaa huonoksi. Vaikka joku älyllisesti rajoittunut onkin tätä Shaun of the Deadiin verrannut niin muistikuvani pitivät yllättäen paikkansa sillä heikkohan Last of the Living on.

 Elokuva on tylsä ja vähäverinen eikä sen toinen toistaa rasittavammista hahmoista jaksa kiinnostua vaikkei näyttelijöissä suurempaa vikaa olekaan (maskeerauksissa ja tehosteissa onkin niitä vikoja sitten enemmälti), vilahtaapa tässä pienellä osalla mm. The Hobbit: The Battle of the Five Armiesista tuttu Mark (Dori) Hadlow. Tuttujen naamojen näkeminen ei nyt sinällään yllätys ole, Uuden-Seelannin elokuvateollisuuden palveluksessa olevien määrä kun taitaa olla rajallisempi kuin Suomen.

 Maailmassa on paljon hyviäkin zombie leffoja mutta Last of the Living ei ole yksi niistä. En usko että kaljan ja kaveriporukan yhdistelmäkään pystyisi tätä pelastamaan.

4,5/10

IMDb

Last of the Living

DVDCompare

DVD

Trailer

Bunny the Killer Thing

 Mikäs sen parempi kuin lähteä kaveriporukalla mökkeilemään Suomen talviseen korpeen, ilman pelkoa valittavista naapureista vaikka muitakin asukkaita alueelta löytyy. Ongelma on että kavereiden keskeistä kemiaa tulee sotkemaan joukko ulkopuolisia ja kaiken kukkuraksi metsissä mellastaa melansa kanssa kiimainen, englantia puhuva kaksimetrinen ihmisjänis jolla mielessä vain yksi asia: Pillu.

 Bunny the Killer Thing on Vieremällä syntyneen Joonas Makkosen ensimmäinen täyspitkä ohjaustyö joka herätti huomiota elokuvafestareilla (mm tämän vuoden Bruce Campbell Horror Film Festival). Leffa perustuu Makkosen omaan 4 vuoden takaiseen lyhytelokuvaan (jonka katsoin vasta elokuvan jälkeen) ja täytyy myöntää etten odottanut tältä yhtään mitään.

 Syy siihen on tietenkin se että Suomessa ns. ammattilaisten tekemät elokuvat ovat liki poikkeuksetta puhdasta tekotaiteellista kuraa joissa on surkeat roolisuoritukset ja olematon juoni johon yleensä liittyy ryyppääminen. (No, onhan tässäkin ryyppäämistä mutta juonta on kumminkin edes hiukan enemmän kuin keskiverto kotimaisessa leffassa yleensä ja yllättäviäkin piirteitä löytyy, ajatella.) Mutta amatööreissä taitaakin olla Suomi-elokuvan parhaimmisto kuten mm. Iron Sky ja Rare Exports ovat osoittaneet ja ei Kuutamosonaattia voi sivuuttaa kun puhutaan erilaisista Suomalaisista elokuvista vaikkei se mikään uutuus olekaan

 Nyt saatiin joukkoon yksi omalaatuinen teos lisää sillä vaikka Bunny the Killer Thingissä (kuten Iron Skyssa, Rare Exportsissa ja Kuutamosonaatissa) ongelmansa onkin niin mieleen teos ainakin jää, hyvässä mielessä. Leffa on tehty kieli poskessa (vaikka siinä on vakaviakin piirteitä) ja sen verran oikealla asenteella että Troma-leffat tulee väkisinkin mieleen, tosin näyttelijät ovat tässä parempia (kyllä, "kehun" suomalaisia näyttelijöitä). Efektit on tehty noin vitosen budjetilla mutta sillä ei ole mitään väliä, tehtävänsä ne kumminkin täyttää.

 Olin elokuvateatterissa iäkkäin katsoja (ainakin uskoakseni, en ainakaan nähnyt omaa tai iäkkäämpää ikäluokkaa) ja vaikka nauroinkin ääneen useasti niin pääosin noin 18-vuotias yleisö nauroi huomattavasti useammin. He varmaankin tiesivät jotain mitä minä en tiennyt sillä saattaa olla etten ole ihan ajan hermolla tai kehityksen aallon mukana. Parhaimmat naurut aiheutti kumminkin Petri Nygårdin kohtalo, vaikkei se elokuvan paras vitsi olekaan, sillä sain siitä Suurta Nautintoa. Harmi vaan että kyseessä on vain elokuva.

7/10

IMDb

Bunny the Killer Thing

DVDCompare

-----

Trailer

Bunny the Killer Thing 2011

Crimson Peak

 Edith on aloitteleva kirjailija jonka sukupuoli tuntuu olevan rajoittavana tekijänä julkaisun saamisen kanssa. Mutta pienistä ei masennuta vaan uutta yritystä kehiin  ja koska ei ole miestäkään pyörimässä jaloissa niin aikaa on. Mutta kun se oikea tulee vastaan niin hän voi olla avuksikin eikä vain esteenä ja kun tragedia iskee niin tuki tulee tarpeeseen. Hääkellot kolisee ja elämän pitäisi hymyillä mutta kuinkas ollakaan, elämä ei ole satua.

 Ei vaikka ohjaajana on Guillermo del Toro jonka parhaaksi elokuvaksi sitten Pan´s Labyrinthin Crimson Peakia on väitetty ja vaikka pidänkin Hellboy 2: The Golden Armysta sekä mainettaan paremmasta Pacific Rimistä niin totta, Crimson Peak on parasta mitä del Toro on tarjonnut sitten Pan´s Labyrinthin. Mutta Crimson Peak on vain hiuksen hienosti parempi kuin Hellboy 2 tai mukavan idioottimainen Pacific Rim eikä pääse lähelle Pan´s Labyrinthiä.

 Leffa on kaunista katsottavaa ja visuaalisuus onkin kauttaaltaan toimivaa mutta ongelma on elokuvan tarina sillä jos olet vuosien varrella muutaman kummitusvanhassasukukartanossa-elokuvan nähnyt niin juoniyllätyksiä tämä ei todellakaan tarjoa. Sen vuoksi elokuva jäi ainakin minulle ontoksi kokemukseksi joka ei jännitystä juurikaan tarjonnut. Mutta yllättäviä kohtauksia sekä tapahtumia Crimson Peak kyllä tarjosi kiitettävästi sillä elokuva on tyly, todella tyly, eikä huumoria juurikaan ole ja jenkkien R-ikärajan ymmärränkin vallan mainiosti.

 Crimson Peak on pohjimmiltaan unenomainen rakkaustarina jollaiset yleensä karkoittaa meikäläisen hyvin äkkiä ja vaikkei leffa erityisen persoonallinen olekaan niin kyllä tämän parissa liki kaksi tuntia suht sujuvasti meni ohi.

7,5/10

IMDb

Crimson Peak

DVDCompare

-----

Trailer

Sleepaway Camp

 Kesäleiri, kuinka ihanaa. Mahdollisuus tulla kiusatuksi, joutua ohjaajien ahdistelun kohteeksi, tutustua kivaan tyttöön/poikaan, sekaantua teinien oikukkaaseen maailmaan tai päästä hengestään. Camp Arawak ei ole poikkeus näissä asioissa ja kun leiriä on käyty vain muutama päivä niin "onnettomuudet" sekä niistä johtuvat kuolemat alkavat.

 Kesäleirillä riehuva tappaja. Ei se persoonallisin idea elokuvaan mutta tässä suurimpana poikkeuksena on se että keskiössä on leirin nuoret, ei esimerkiksi ohjaajat tai lähiseudun asukkaat. Ainoa vastaava mikä minulle tulee mieleen on aliarvostettu The Burning, tosin siinä näyttelijöiden suoritukset ovat paremmat (tässä on mukana mm. Robert (R.I.P.) Earl Jones, James Earl Jonesin isä, joka oli pienellä osalla myös Maniac Cop 2:ssa ja pakkohan se on myöntää ettei vanhempi Jones ollut kovinkaan kummoinen näyttelijä).

 Sleepaway Camp on siis kulttielokuva, ei jopa kriitikoiden arvostama klassikko kuten Friday the 13th tai Halloween. Mutta genren fanien keskuudessa leffa nauttii ansaittua arvostusta kuten Intruderkin (jota en nostanut "Unohdettuihin Klassikoihin" siitä syystä että leffa on oikeasti tunnettu) vaikka noiden kolmen mainitun rinnalla tämä kovin alkeellinen ja amatöörimainen onkin.

 Mutta Sleepaway Camp on erilainen slasher sillä leffa on hillitty, kiero ja perverssi. Sekä naurettavan kömpelö mutta silti toimiva ja vaikka leffa hillitty onkin niin sensuuri iski ja leikkauksia tuli keskimäärin parin minuutin verran maanosaan katsomatta. Tosin suuri osa leikkauksista sisälsi poika/mies alastomuutta ja jos tissejä tältä slasherilta odotat niin turhaan sillä päähenkilöt ovat oikeasti 14-15 vuotiaita joten ihan tervejärkinen siveellisyys leffassa kumminkin on.

 Leffaan tuli useampikin jatko-osa joista yhden, Sleepaway Camp 4: The Survivor, tekeminen jäi kesken mutta se kumminkin julkaistiin ensin Anchor Bayn jenkkiversion boksissa ja on tietääkseni saanut myöhemmin jonkilaisen loppukäsittelyn sekä uuden julkaisun. Pitänee joskus siihenkin tutustua kuten muihinkin jatkoihin sillä tämä on ainoa minkä olen koskaan nähnyt, edellisen kerran joskus 1980-luvun lopulla eli oli jo aikakin päivittää muistikuvat.

7,5/10

IMDb

Sleepaway Camp

DVDCompare

DVD

BluRay

Arctic Predator

 Somerset Island, Fury Pointin Arktinen tutkimusasema. Jäätiköitä tutkivan robotin kaikuluotain löytää J.C. Rossin etsimän, liki sata vuotta kateissa olleen purjelaiva Furyn sata metriä jään alta. Se miten ja miksi laiva on aikoinaan päätynyt löytöpaikkaansa on mysteeri joka pitäisi selvittää useammastakin syystä mutta joskus vastaukset olisi parempi jäädä saamatta.

 SyFy. Joko alkaa varoituskellot soimaan päässä? Ei? Ok, lisätäänpäs pelkokerrointa: Dean Cain. Joko nyt? No, sanotaan nyt SyFyn, Cainin ja leffan puolustukseksi että on kanava huomattavasti huonompaakin tehnyt eikä tämä Cainin heikoin tekele tai roolisuoritus ole.

 Mutta ei Arctic Predator hyvä ole, kaukana siitä vaikka jonkun asteista viihdettä leffa tarjoaakin, jopa yllättävän paljon persoonaakin vaikka esimerkiksi The Thing tulee väkisinkin mieleen, suurin syy tosin on tapahtuma ympäristö. Laadukkaampana tuotantona elokuvasta olisi saanut jopa kohtalaisenkin teoksen mutta koska SyFy ei osaa tehdä elokuvia, sarjoja kylläkin, niin lopputulos on heikko.

 Ei tästä jaksa enempää oikeastaan kirjoitella mutta jos haluat katsoa huonoa CGI: tä, tusinahahmoja ja ennalta arvattavaa juonta niin vahdi TV: n tarjontaa, näköjään kanava Kutonen on tämän teoksen näyttänyt ja veikkaanpa ettei uusinnoilta voi välttyä. Voittaa tämä kumminkin minkä tahansa ns. Tosi-TV paskan mennen tullen.

4/10

IMDb

Arctic Predator

DVDCompare

-----

Trailer (Jollaista ei YouTube tarjoa eikä 5 sekunnin vimmainen etsintä muualta tuottanut tulosta.)

Intruder - Unrated Director´s Cut

 Jennifer on yövuorossa marketin kassalla ja vuoro voisi mennä paremminkin sillä hänen ex-poikaystävä päättää tulla häiriköimään ja kaiken kukkuraksi kaupan omistajat ilmoittavat myyvänsä liikkeen. Näin ollen työpaikkaa ei enää tulevaisuudessa ole mutta työt on tehtävä kunniakkaasti loppuun asti joten ei muuta kuin takaisin hommiin mutta kenties olisi ollut parempi häipyä samantien, kaupassa kun on monia mahdollisia tapoja päästä hengestään kun sopivan häiriintynyt yksilö saa päähänsä hassuja ajatuksia.

 Intruderin ohjaaja Scott Spiegel (jonka sittemmin suurelta osin kadonneeseen lyhytelokuvaan Night Crew vuodelta 1979 Intruder perustuu) on ollut elokuva-alan joka paikan höylä uransa alusta lähtien. Se näkyy jo tässä sillä leffassa on mukana efektifirma K.N.B., Bruce Campbell sekä Sam (joka hyräilee yhdessä kohtauksessa The Evil Deadista tuttua laulua) ja Ted Raimi, vilahtaapa kaupan ulkopuolella kovin tutunnäköinen kellertävä autokin. Tosin Spiegel, Campbell ja Raimit olivat jo kavereita entuudestaan mutta Raimi/Campbell yhdistelmä oli jo vakiintunut kauhuun The Evil Deadin ja sen jatko-osan myötä.

 Leffan budjetti oli kumminkin niin pieni että kaverien palvelukset tuli tarpeeseen. Eikä siinä mitään vikaa ole, onpahan ainakin jäänyt enemmän rahaa suhteellisen näyttäviin K.N.B.:n luomiin verenroiskeisiin sekä tehosteisiin ylipäätään ja Intruder olikin ensimmäinen kyseisen efektifirman työnnäyte (Robert Kurtzman, Greg Nicotero, Howard Berger, Spiegel, Raimit ja Campbell tekivät yhdessä töitä jo Evil Dead 2: n kuvauksissa mutta silloin Mark Shostrom oli efekteissä pääpiruna ja K.N.B.: jäsenet olivat vielä vain pieni osa isompaa joukkoa). Making Off:in perusteella keikka ei todellakaan ollut rahakas silloin aloittelevalle firmalle mutta jalkaa heidänkin piti saada oven väliin ja loppu onkin sitten legendaa ja silmäkarkkia.

 Elokuvan kuolemat on kumminkin verisiä sekä näyttäviä (varsinkin Unrated-versiossa) ja kun alun pakolliset hahmoihin tutustuttamiset on suoritettu niin raatoja tulee tasaiseen tahtiin. Näyttelijät ovat pääosin aloittelijoita joten taso on vaihteleva muttei missään vaiheessa häiritsevän huono ja koska Spiegel on kumminkin liki Sam Raimin tasoinen ohjaaja visuaalisesti niin mikäs Intruderia katsellessa.

 Intruder on joistain heikkouksistaan huolimatta sujuvaa viihdettä alusta loppuun ja slasher-fani varmasti pitää tästä. Tosin saa tästä splatter-fanikin jotain pientä riemua irti ja nykykauhun katsojille leffa saattaisi toimia pienenä herättäjänä sen suhteen miten hommat pitäisi oikeasti tehdä. Kaikille Intruderista kiinnostuneille suosittelen katsottavaksi jonkun Making Off: in leffasta sillä elokuvan teko- ja julkaisuprosessi on mielenkiintoinen. Tai on ainakin minulle, voi olla ettei Sinulle (juuri Sinulle) välttämättä olekaan.

8,5/10

IMDb

Intruder

DVDCompare

DVD

BluRay

Movie - Censorship (VAROITUS! SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!!)

Intruder

Trailer