Maailmaa uhkaa jättiläis robotit joita ohjaa Totenkopf, superpahis jolla on 1960- luvun Bondin vastustajan kunnianhimot potenssiin 100. Koko soppa on keitelty -50 luvun scifi hengessä ja elokuva on jopa radiokuunnelmista tunnelmaa ammentava, green screeniä vasten kuvattu eli oikeaa ei ole juurikaan muuta kuin ihmiset. Sin City täydensi tämän tyylin huippuunsa sitten myöhemmin ja Lucas teki samaa Star Warsiensa kanssa jotakuinkin samoihin aikoihin, kenties komeammin mutta elokuvallisesti heikompana.
Tätä tuli aikoinaan välteltyä tätä kuin ruttoa. Syytä en kylläkään enää muista... Veikkaan että liittyi inhooni CGI:tä kohtaan joka on suht hyvin hallinnassa näinä päivinä.
Mutta vaikka leffa onkin suht viihdyttävä ja sopivan yliampuva kaikin puolin niin joku mättää ja vaikka tympääntymään ei pääse eikä hihoja tarvitse uusia niin silti kokonaisuus tuntuu pidemmältä kuin on. Mutta lauantai aamun katseluksi käy vallan mainiosti.
Barnabas Collins onnistuu suututtamaan noidan valitsemalla toisen naisen. Ja kun naisesta on kyse niin yliampuminen on väistämätöntä ja näin Barnabaksesta tulee kirottu, kuten myös suvusta. Herääminen on tietty väistämätön ja kun 1972 monttu avataan niin sieltä nousee janoinen kaveri nostamaan sukunsa jälleen kunniaan.
Burton on yksi suosikki ohjaajistani. Tyyli ja huumori on toiminut liki aina sekä jotenkin voi samaistua yhteiskunnan normi määritelmän ulkopuolella eläviin henkilöihin joita on syrjitty ja sorsittu siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät ole niinkuin muut. En kylläkään tältä odottanut kummoisia, Alice in Wonderland oli heikko ja siinä Deppin manerismit otti päähän pahasti. Outoa hahmoa Depp vetää tietty tässäkin mutta ei ole mikään Jack Sparrow/Mad Hatter marionetti vaan 200 v haudassa ollut vampyyri, aikansa herrasmies jolla on tottakai omituinen puhetapa ja käyttäytymismallit.
Tämähän on uusinta versio vuonna 1966 tulleesta TV-sarjasta josta tuli ensimmäinen remake 1991. Alkuperäistä en ole koskaan nähnyt ja -91 versiosta on heikot muistikuvat niin se ei tahtia haitannut vaan hauska ja synkkä leffa viihdytti alusta loppuun. Varsinkin loppuun sillä kun tahti kiihtyi niin jarrua ei löytynyt. Hyvä näin.
Mitäpä saadaan kun M. Night Shyamalan yrittää tehdä puhtaan genre elokuvan, ilman mieheltä tutuksi tullutta tunnelmaa, suoraviivaisemmalla juonella? Uskomattoman hölmö leffa jonka loppua vaan lähinnä odotteli. Tässähän miehen rooli on tuotanto/tarina puolella mutta kovasti on kädenjälki näkyvissä. Mutta kyllä tämä pieksää silti jonkun Lady in the Waterin vasemmalla kädellä ja oikea nilkka hampaissa. Leffa ei missään vaiheessa raivostuttanut ainakaan minua mutta ei kyllä saanut aikaan muitakaan tunteita.
Siis: Joukko ihmisiä jää jumiin hissiin, kaikilla omat salaisuutensa joiden yhteenlaskettuna summana vanha vihtahousu saa tilaisuutensa. Tämän pitäisi olla ensimmäinen osa Shyamalanin ideoimassa ja tuottamassa kauhu elokuvien sarjassa mutten tiedä, eikä kiinnostakaan, onko muita tulossa, tämä on syystäkin parjattu teos mutta ei pahin mahdollinen. Keskinkertaisuus on likipitäen kaikessa se pahin vaihtoeto, olisi edes ollut rehellisesti huono ja susisurkea.
Ajatus siitä että joku sekopää ottaa ideoita tappamiseen kirjailijan teoksista ei ole uusi vaan se on tuttu juttu jo useista tv-sarjoista ja joistakin elokuvista. Eli miten tehdä edes jotain uutta sillä saralla? Mennään historiassa taakse päin ja otetaan vaikuttajaksi Edgar Allan Poe, yksi suurimmista kauhu ja jännitys kirjailijoista koskaan, sotketaan sekaan hänen yksityiselämää ja laitetaan mies selvittämään rikoksia poliisin kanssa.
Tiedän Poen elämästä hävettävän vähän joten en tiedä missä määrin asioissa on totta joitain pikku juttuja lukuun ottamatta mutta itse elokuva on katsomisen arvoinen ja jopa Cusack onnistui olemaan ärsyttämättä. Yllättävän moni näyttelijä on ikääntymisen myötä onnistunut vakuuttamaan vaikka nytkin tuntuu siltä että John-poika on oppinut näyttelemisen noin puolessa välissä kuvauksia, alku kun on jotenkin haparoivan oloinen. Miinusta tulee myös ponnettomasta alusta vaikka koko leffan suurin veri määrä tarjoillaankin heti kättelyssä ja vaikka aloitus ei ole missään nimessä hidas niin laahaava se silti on.
Ja myönnettäköön että ellei tätä olisi tehty Poen juttujen pohjalta ja sijoitettu 150 vuotta ajassa taaksepäin niin aika peruskauraa elokuva olisi murha trillereiden saralla, nyt ajankuva tuo omaa lisäänsä ja tyyliä mukavasti lisää.
Whedonille täytynee antaa oikeasti mahdollisuus ja tarkkailla tulevia hiukan paremmin. The Avengers oli viihde-elokuvaa parhaimmillaan ja nyt tuli tämä katseltua eikä tarvinnut pettyä.
Kaikki alkaa turhankin tutusti: Nuoriso porukka, mökki keskellä ei mitään, paikallinen huonon hygieenian omaava juntti mussuttaa epämääräisiä jne. Mutta siihenpä ne tutut jutut melkein jääkin ja enempää ei oikein viitsi kirjoittaa sillä tämän spoilaa liian helposti. Alun perusteella ei vaan olisi loppua arvannut, en ainakaan minä.
Itse mökki osiot on leffan heikkous, oikeastaan rasite mutta kaikki muu ympärillä pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti. Jos olet ns kaiken nähnyt kauhufani niin kiva pieni helmi sinulle, et varmasti ole tällaista nähnyt. Keskivertokuluttajalle voin suositella jotain muuta, katso vaikka joku kiva Anistonin romanttinen lässynlää, muutoin saattaa tulla hämmennys kun ei asiat meneekään niinkuin arvelit. Yllättävä leffa.
On tullut katseltua aika paljon huonoja elokuvia, varsinkin Sci-Fi Channelin tarjoamina. Osahan on ollut hauskoja, Sharktopus tulee ainakin mieleen, osa ollut aika tuskallisia kuten Two Headed Shark Attack, mutta nyt mentiin jo tuskan toiselle puolelle, Cenobiittien valtakuntaan. Tai siltä ainakin tuntuu. Piranhaconda on jälleen yksi huonouden huipentuma muiden sekaan ja Michael Madsenin ura taitaakin olla huonommilla kantimilla kun uskoinkaan.
On tiedemiehiä, on kidnappaajia ja huonon kauhuleffan kuvaukset. Sekä jumalaton käärmeen ja piraijan sekoitus joka liikkuu fysiikan lakien vastaisesti. Nyt jopa dialogi ja näyttelijöiden suoritukset menee niin paljon riman alta että ei vaan jaksa, ei kestä. Lisälsi huonoa CGI: tä tietty mutta se ei haitaa kun en muuta odottanutkaan.
Jonkinlaista roskaviihde arvoa kylläkin odotin, mutta rajansa silläkin. Hyi HELVATA!!!
Tätä odotin kammoten ja kauhulla. Ensimmäiset tiedot kun kertoivat että kyseessä olisi remake niin olin henkisesti jossain paskahalvauksen ja Amok-juoksun välimaastossa. Kun paljastui että olisikin prequel joka kertoisi norjalaisleirin tapahtumat otin elokuvan vastaan mielenkiinnolla ja jopa innolla, peläten kumminkin lopputulosta.
Mutta turhaan. Carpenterin The Thingin tasolle ei tällä ole asiaa mutta omillaan hyvin toimiva kertomus siitä kuinka norjalaiset löysivät aluksen ja sen lentäjän ja mitä tapahtuikaan heräämisen jälkeen. Pääerona heti alkuun on itse olento joka on tässä huomattavasti agressiivisempi eläin joka ei juuri välitä paljastuuko vai ei. Myöhemmin ilmeisesti oppi että piiloutuminen on parasta. Toinen ero Carpenterin versioon on mukaan laitettu naishahmo joka 50-luvun versiossa oli. Miten helvetissä 80-luvulla maailman johtava jääkaivauksien tekijä on about 20 v nainen varsinkin kun ottaa huomioon naisen silloisen aseman yhteiskunnassa? Tuo pienen uskottavuus ongelman hahmoa kohtaan mutta ei haittaa muutoin.
Tehosteet toimii pääosin hyvin, elokuvassa on sopivaa synkkyyttä mukana ja asioita joita leiristä näytettiin Carpenterin versiossa on nyt avattu katsojille: Miksi katto puuttuu, miksi kirves on seinässä, miksi leiri on osittain palanut? IMDb: n puritistit ovat olleet taas nipotus tuulella ja onhan se totta jos tätä lähtee suoraan Carpenteriin vertaamaan niin heikoille jäille mennään. Mutta kyseessä on kumminkin oma elokuvansa ja sellaisena kelpo teos.
Antarktiksella olevaan tutkimusleiriin juoksee koira jonka vanavedessä saapuu helikopteri josta ammutaan. Tilanteen lauettua selviää että helikopteri oli läheiseltä norjalaiselta tutkimuskeskukselta jossa käynnin jälkeen avautuu se että he olivat olleet tutkimassa 100 000 vuotta jäässä ollutta avaruusalusta sekä matkustajaa. Jota ei löydy mutta kummallisia reikiä ja kirveitä seinissä sekä joitain ruumiita kylläkin, osa vääristyneitä, inhimmillisiä mutta kumminkin... Asioiden pikkuhiljaa avautuessa vainoharhat sekä henkiinjäämisvaistot heräävät.
Tässä se on, yksi aikamme parhaista elokuvista. Ja remake... Itse sanon uudeksi näkemykseksi novellista sillä se helpottaa tuskaa ja ahdistusta. Elokuva jossa kaikki toimii, hahmot, musiikit, äänimaailma, ohjaus, tunnelma, kaikki. Rob Bottinin huikeat tehosteet nousee täysin omiin sfääreihinsä ja vaikka Stan Winston kävikin tekemässä yhden kohtauksen niin Bottinin show on kumminkin kyseessä. Jopa siinä määrin että mies kävi kuvausten jälkeen lataamossa. Mutta kukapa ei kävisi jos on tekemässä unelmaprojektiaan pienellä porukalla vuoden päivät ympäripyöreitä, nukkui kuvauspaikalla ja taisi siinä sivussa hengitellä huuruja jotka tekivät jo muutoinkin omalaatuisesta miehestä vielä omituisemman.
The Thing on klaustrofobinen ja nihilistinen elokuva joka teki jo pentuna vaikutuksen vaikka sensuuri olikin syönyt osan jo K-18 aikakautena. 1987 tulikin jo täysin uusi idioottilaki joka vei jo ennestään saksitut hyllystä kokonaan pois. The Thing on yksi henkilökohtaisista suosikeistani, edelleen.
Arktiselta tutkimus seurueelta tulee ilmoitus armeijalle että lähistölle on pudonnut jokin tunnistamaton esine. Periltä löytyykin tunnistamaton lentoalus sekä sen lentäjä, umpijäässä. Mutta lämpö tekee ihmeitä...
Tämä on ensimmäinen filmatisointi John W. Campbell Jr:n novellista Who Goes There? (Suomennettu ainakin Outoja Tarinoita 3:ssa) joka oli aikansa taidonnäyte. Novellista on otettu eroa, suurin syy lienee ajan tekniikka sillä miten teet muotoaan muuttavan olennon uskottavasti 50-luvulla, sekä aikansa sensuuri on tehnyt tehtävänsä plus pitää tietty ajan henkeen kuuluvana laittaa kylmää sotaa mukaan, novellihan on 30-luvulta.
50-luvun scifi/kauhu elokuvat oli myös monessa mielessä naisasia liikkeen lippulaivoja sillä näissä oli hyvin useasti vahvoja ja lujatahtoisia naisia jotka eivät tehneet niinkuin miehet pyysivät ja moista katsottiin paheksuen siihen aikaan. Ja viinaa paremmin kestävä kuin mies ja tupakoikin, HYI! Siitäkin nousi äläkkä tämän kohdalla aikanaan, niinkuin monen muunkin ajan elokuvan kohdalla.
Elokuvassa on hyvä tunnelma ja vaikka hirviö onkin erilainen kuin novellissa tai myöhemmässä filmatisoinnissa niin toimiva ja tunnelmallien elokuva vieläkin.
Roger Cormanin tuottama, Jim Wynorskin tarina. Eli pienen budjetin eksploitaatiota, olkaa hyvä!
Poliisi kutsutaan avaruudessa olevalle tutkimuslaitokselle kuolintapauksen vuoksi pitämään huolen siitä ettei syypää tee lisää tuhojaan. Syypää on geneettinen kokeilu joka koteleituu, muuttuu sekä kasvaa tasaisesti ja kunnon laboratorio tyyliin ötökkä pääsee karkuun ja alkaa harventamaan sakkia, jokseenkin erikoisin syin ja seurauksin.
Mutta leffa itsessään alkaa avaruustaistelu kohtauksella joka on napattu Cormanin Battle Beyond the Starsista, samat alukset kohtauksessa ainakin on muistini mukaan, tosin B.B.T.S.: n katsomisesta on reilut parikymmentä vuotta. Elokuva sisältää alastomuutta jolla ei ole tasan tarkkaan mitään tekemistä tarinan kanssa sekä reipasta väkivaltaa joten leffan parissa viihtyy hyvin vaikka ohjaus ja editointi yrittääkin pilata nautintoa vaikkakaan en ole varma johtuuko joidenkin kohtausten sekavuus siitä että tämä oli ns Theatrical Cut. Pidempi Director's Cut, joka liikkuu Mutant nimellä, täytyy etsiä käsiin niin pian kuin mahdollista.
Forbidden World on hyvää roskaa joka tuli Alienin jälkimainingeissa kun kaikki halusi tehdä oman avaruushirviö pätkänsä mahdollisimman pienellä rahalla. Mutta ajatelkaas tätä: Jos Brandywine ei olisi ostanut Alienin käsikirjoitusta niin Corman olisi ollut seuraavana jonossa. Olisiko meillä Alienin kaltaista klassikkoa? Epäilen. Leffa on hankala arvosteltava noin numero mielessä mutta roska-arvot tuo lisiä.
7,5/10
Director's Cut
Kun yhteen 1980-luvun alun parhaimmista eksploitaatio elokuvista lisätään noin 5 minuuttia pääosin dialogia niin hämmästyttävää kyllä, elokuva parani hiukan. Hahmoihin ja tapahtumiin tuli lisää syvyyttä eikä elokuva edelleenkään hidastu vaan etenee hyvään tahtiin ja ainoina hidasteina on edelleen alastomuutta sisältävät kohtaukset joihin ei lisäyksiä saatu juuri lainkaan. Harmillista... Myös verta ja efektejä sisältältävää uutta materiaalia on jonkun verran vaikka jo Theatrical Cutissa oli verta kiitettävästi.
Joka tapauksessa tämä Mutant nimeä kantava Director's Cut on tasapainoisempi kokonaisuus vaikka editionti osassa kohtauksista onkin edelleen ärsyttävää. Roskaelokuvien aatelia, ehdottomasti.
Uusi joukko lähtee soille tarkoituksenaan päästä eroon lopullisesti Crowleyn kirouksesta mutta mies ei ole valmis lähtemään suosiolla ja pian tulee osumaa, näyttävästi ja brutaalisti, sopivalla kieli poskessa asenteella edelleen.
Jatko-osilta ei voi välttyä, ei oikeastaan koko elokuva historian aikana mutta ei varsinkaan nykypäivänä ja kauhun puolella oltaessa. Ja yleensä ne on huonompia mutta tämä ei vaan ensimmäisen tasolla liikutaan. Hatchet 2 on suoraa jatkoa ensimmäiseen (NurinaNurkka) vaikka näyttelijä vaihtuukin niin en valita sillä Danielle Harris on kaunis nainen, ja tässä on tehty The Expendablesit eli modernin kauhun tuttuja kasvoja on löydetty useita kameran eteen, efektimiehiä myöten. On Holland, Buechler, Harris, Todd, Mihailoff ja tietty Hodder. Todd kylläkin vilahti jo ensimmäisessä ja Hodder jatkaa rooleissaan.
Kolmatta pukkaa loppuvuodesta ja en valita siitäkään. Tottahan se on: You Can´t Keep a Good Bad Guy Down.
New Orleansin suoalueella on legendan mukaan Victor Crowleyn haamu joka oli epämuodostunut mies jonka oma isä tappoi, vahingossa kylläkin. Mutta kun sielu on jäänyt siihen vihaan ja raivoon joka kuolin päivänä jäi päälle niin jurppiihan se, kaikki liikkuva on listittävä ja kun turistivene tulee pyörimään nurkille niin lahtaus on valmis.
Slasher genren kultaiset vuodet oli 80-luvun alku puoliskolla. Joitain on tullut myöhemminkin, mm. Scream (se ensimmäinen, jatkot on muistaakseni kuraa) mutta oikeasti hyvät on suht harvassa. Huskin jälkeen tuli mieleen tämä ja katselin uudestaan. Ja kyllä toimii, on verta, yllättävänkin uskottavia hahmoja ja tappaja on sopivan kekseliäs.
Juuri tällaiseen rooliin Kane (Jason Voorhees) Hodder sopii täydellisesti, miehen poistaminen Jasonin roolista varsinkin Freddy vs Jasoniin oli rikollista, liikkeissä vaan on jotain uskottavaa ja uhkaavaa. Slashereistä joko tykkää tai ei, kaltaiselleni genren fanille tuli wow-hetkiä ja sopivia naurun pyrskähdyksiä.
Woman in Black on remake mutten ole nähnyt alkuperäistä. Mikä on yleensä hyvästä kierrätys leffoja katsoessa. Mutta ainakin tämä versio toimi hyvänä tunnelmakauhu välipalana jonka tehokkuus on hitaasti kehittyvässä tunnelmassa sillä kun touhu käynnistyy kunnolla niin kylmät väreet oli itselläni taatut.
Radcliffe on vielä hankala nähdä muutoin kuin Potterina mutta ainakin tämän perusteella tulevaisuudelta voi odottaa jotain sillä hän hoitaa hommansa hyvin vaimonsa ja kohta työpaikkansa menettäneenä yksinhuoltajana jonka viimeinen mahdollisuus pitää työnsä on saada myydyksi syrjäinen talo jonka olemassa olosta paikalliset eivät pidä ja tekevät sen välittömästi selväksi.
Tiivis ja painostava tunnelma yhdistettynä hyviin säikyttelyihin, joista ei kaikki kumminkaan toimi, niin 95 minuuttia menee huomaamatta ohi. Jatko-osa on suunnitteilla mutta tämä ainakin vei tarinansa päätökseen. Eli uusilla hahmoilla suoraan DVD:lle? Kenties.
Joss Whedonin suosio on ollut minulle aina mysteeri: Buffy oli uskomatonta kuraa, sen spin-off Angel keskinkertainen, Alien: Resurrection alkaa lupaavasti mutta sen loppua on tyritty joitain kohtauksia lukuunottamatta. Firefly ja sen elokuva Serenity toimii kylläkin vallan mainiosti.
Ja niin toimii tämäkin elokuva jota on pohjustettu jo 5:llä, tai 6:lla jos Ang Leen Hulk lasketaan, elokuvalla joten mainos kamppanja on ollut laaja ja kallis. Mutta on se myös sen arvoinenkin.
The Avengers on sarjakuva elokuvan ruumiillistuma joka päihittää kaikki edeltäjänsä, osan hiuksen hienosti, osan taas kymmenen tonnin lekan voimalla. Kun maapallon turvallisuus on uhattuna Lokin toimesta, jonka hahmo yhdistettynä Hulkin kanssa tarjosi huuto naurut, on aika saada saman katon alle lauma egoja joitten kommunikointi tapahtuu alkuun nyrkeillä, vasaralla, kilvellä, millä lie, ennen kuin puhuminen havaitaan paremmaksi.
Huumori toimii, hahmot Johanssenia myöten on nappi osumia ja kun vauhtia löytyy sekä silmän ruokaa niin mikäs tätä katsellessa. Mitään elämää suurempia kysymyksiä saatika vastauksia on turha odotella mutta liki täydellistä viihde elokuvaa kylläkin.
Uskomatonta. Pidin tästä. Orastava dementia alkaa ilmeisesti tehdä tehtävänsä. Tarina on peruskauraa eli alienit tulevat tarkoituksenaan vallata maapallo mutta kun niiden yhteydenpitovälineet menee sököksi törmätessään satelliittiin, mikä on käsittämätöntä kun ottaa huomioon millaista osumaa muu välineistö kestää, niin vierailijoiden suunnitelmat mutkistuu. Suunnaksi otetaan Hawaii ja sitten rysketään antaumuksella, näyttävästi ja epäuskottavasti.
Mutta entä sitten? Battleship pieksää Transformersit maan rakoon, ainakin ne jotka olen saanut loppuun asti, kiitos uskottavampien näyttelijöiden, hitot kaikesta muusta epäloogisuudesta, tuskin tämä nyt tositarina onkaan. Ja kun vauhti ei pysähdy hetkeksikään niin ei ehdi miettiä mitään, tuijottaa vaan hienoa CGI:tä, menoa ja värejä.
Jälkikäteen elokuvasta ei muista puoliakaan joten hankala on mennä haukkumaankaan. Reipas viihde-elokuva joka ei yritäkään parantaa syöpää vaan tarjoaa hienon sekamelskan ilman järjen häivääkään. Toimii.
Pidin ensimmäisestä. Paljon itseasiassa ja nauroin läpi leffan mutta jatko-osa pisti paremmaksi, väliin piti heittää huuto naurua ja vetisiä silmiä. Jos et pidä tai et vaan ymmärrä kasari toimintaa one linereineen niin kannattaa suhtautua varauksella mutta jos Cobra/Raw Deal/Lone Wolf Mcquade/Die Hard/Bloodsport saa kyynelehtimään onnesta niin tämä on sinulle.
Juoni on täysin toissijainen, jotain mutinaa ydinmateriaalista ja läjästä rahaa, vaan kyse on asenteesta, siitä miten Äijät pelastaa maapalloa hullun suunnitelmilta. James Bondeja lihaksilla ja vaistoilla, aivot on yliarvostettua. Ja vauhtia leffassa on, se alkaa ennen alkutekstejä ja jatkuu tasaisen tappavana, kirjaimellisesti, loppuun saakka.
Stallone itse jää likipitäen sivuhahmoksi kaiken muun keskellä mutta kaikki kunnia kumminkin hänelle, yksinkertainen idea yhdistää 80-luvun turpaanvetäjät samaan sotkuun toimii. Ja silmitön, yliampuva väkivalta toimii aina, vaikka onkin osittain CGI:tä.
Ilmeisesti Uudessa Maailmassa ei ole huumaavia sieniä vaan kaverukset matkustavat Irlantiin tarkoituksena vetää sieniä ja halluilla pitkin metsiä. Kiva suunnitelma sinällään. Kännyköitä ei saa pitää mukana vaan ne on lukittava autoon jottei tule soiteltua huuruissaan minnekään. Ja tottakai ennen popsimista kerrotaan legendaa paikallisesta massamurhasta jonka ainoa selviytyjä on koirien kasvattama poika...
Ei sitä tunnu vaan oppivan että nyky jenkki teinikauhuleffoja ei tarvitsisi katsella. Mutta niin vaan tuli yksi taas katsottua ja vaikka Shrooms ei missään nimessä huonoimmasta päästä ole niin voi ilman tämänkin näkemistä jatkaa hengittämistä ja elämistä noin ylipäätään vallan mainiosti.
Elokuvassa on muutama ok idea muttei kokonaisuus kanna niiden voimalla kovin pitkälle.
Joka kerran kun katson jonkun Will Ferrellin leffan niin vannon etten katso enää yhtään, ikinä. Ja aina niihin vaan palaa ja sama vannominen tapahtuu uudelleen. Tämäkin olisi huomattavasti parempi ilman miehen egotrippailua ja ikuisia maneereja joista Ferrell ei vaan pääse eroon, ihan sama näytteleekö luuseri keski-ikäistä vai maailman älykkäintä miestä. Joten kun taas kerran selviää yli Ferrellin ärsyttävyydestä niin ei tämä huono ole.
Juoni on sinällään tuttua jo Jules Vernen ajoilta ja leffa on uusinta versio saman nimisestä TV-sarjasta. Ferrell on maineensa pilannut tiedemies johon kumminkin yksi nainen uskoo ja rinnaisulottuvuus kutsuu. Ja ulottuvuus onkin suht sekopäinen paikka ihmisapinoineen, dinosauruksineen sekä avaruusolioineen. Välillä nauratti yllättävänkin hyvin, välillä taas tuli "Mitä h*lvettiä!?" olo ja välillä taas teki mieli jättää kesken.
Tunteet meni siis laidasta laitaan mutta tuli katsottua eikä edes jäänyt v*****amaan vaikka katsoinki. Mutta vannon etten katso Ferrellin leffoja enää koskaan. Ennen seuraavaa...
Pixar on ihmeiden tekijä monella saralla. Yhtiö on tehnyt teknisesti huikeita suorituksia aina ja Carsia (IMDb) lukuunottamatta olen pitänytkin kaikista vaikkakaan Toy Storyja (mm IMDb) ei jaksa enää katsoa.
Nytkin on jälki hienoa ja tarina etenee koko ajan, tosin kyse on perinteisestä prinsessa sadusta eli kliseiltä ja arvattavuudelta ei voi välttyä mutta silti Brave on hyvä, hauska ja viihdyttävä vaikkakin paikoitellen synkkä eli ei varmasti perheen pienimmille sovi. Ja jos vertaa muihin prinsessa elokuviin niin yhtäläisyyksiä on mutta silti Merida on omanlaisensa jäärä, lujatahtoinen nuori nainen joka tietää oman parhaansa, muttei tietenkään käsitä tekojensa seurauksia ennen kuin on liian myöhäistä.
Perusidea on tuttu, ole oma itsesi, kanna vastuu tekemisistäsi, vie asiat loppuun vaikkei se helppoa olisikaan. Ja ei ainakaan minua häirinnyt pätkääkään. Hyvä elokuva, hienoa katsottavaa ja hymyilyttää vielä tovin teatterista poistumisen jälkeenkin.
