The Stuff

 Kauppojen hyllyille ilmaantuu vanukkaan kaltainen herkku nimeltä The Stuff ja myynti lähtee kovaan nousuun ihmisten ostaessa mömmöä sen minkä ehtivät. Kilpailevat valmistajat eivät ole saaneet selville Stuffin valmistusaineita tehdäkseen omaa versiota ja he palkkaavat Mo Rutherfordin ottamaan selvää salaisuuksista. Mutta totuus saattaa viedä hengen, kaikilta.

 Larry Cohenin elokuvat ovat järjestäen jonkin asteisia kulttielokuvia, olipa hän niitä ohjaamassa tai vain käsikirjoittanut. Omalaatuinen huumori sotkettuna milloin mihinkin aiheeseen on yllättävän hyvin toimiva konsepti vaikka Cohenin tarinankuljetuksessa on toisinaan toivomisen varaa ja aivan kuin välistä puuttuisi kohtauksia mutta liian sekavaksi ei tämäkään mene missään vaiheessa ja kärryillä kyllä pysyy. Itse olen ollut Cohen fani siitä lähtien kun näin ensimmäisen kerran William Lustigin ohjaaman Maniac Copin ja olenkin sittemmin katsonut liki kaiken missä miekkonen on ollut mukana.

 The Stuff on kumarrus vanhoille scifi-kauhuelokuville kuten The Blob sekä Invasion of the Body Snatchers jossa on Cohenin huumori höysteet sekä omalaatuisuus hyvin mukana ja miehelle tyypilliset kannanototkin. Michael Moriarty pääosassa on juuri niin jäykkä kuin miehen roolit/hahmot ovat aina tupanneet olemaan mutta silti hänen suorituksissaan on jotain uskottavaakin ja loput näyttelijät ovat tässä jotakuinkin samaa tasoa eli kukaan ei erotu edukseen muttei tule myöskään päin näköä huonoudellaan.

 The Stuff on hölmö ja kömpelö, mutta viihdyttävä, B-leffa joka onnistuu kumminkin pysymään selkeästi roskan yläpuolella heikkouksistaan huolimatta..

7,5/10

IMDb

The Stuff

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Kumaré

 Hindukasvatuksen saanut Vikram Gandhi miettii jo nuorena onko koko touhussa järkeä ja vanhimmiten uskontotieteiden opiskelijan skeptisyys vain lisääntyy. Hän alkaakin tehdä guruista dokumenttia ja huomaa selkeää hyväksikäyttöä ja manipulointia monien ns hengenmiesten touhuissa joten hän ryhtyy itse guruksi ja kokeilee minne asti pääsee intialaisella aksentilla ja keksityilla sanoilla, mantroilla, joogaliikkeeilla sekä rituaaleilla varustettu amerikassa kasvanut huuhaa guru.

 Ja hän pääseekin pitkälle yllättävän helpon tuntuisesti sillä ihmiset ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen statukseen katsomatta omaksuvat pelottavan helposti huuhaa opetukset ja avautuvat täysin sympaattiselle ventovieraalle. Monilla heistä on sen tason ongelmia että poliisi tai psykiatri olisi oikeampi osoite ja uskon että moni "oikea" guru tai uskonnollinen "johtaja" käyttää surutta hyväkseen vastaavanlaisia traumoja ja näin murtaa sekä manipuloi valmiiksi hauraita ihmismieliä.

 Vikram Gandhi tutustuu Kumaréna ihmisiin joilla on omia uskomuksiaan ja keksittyjä titteleitä kuten akustinen teologi mutta hän pääsee myös lähelle ihmisiä joita ei ilmeisesti kukaan ole koskaan kuunnellut ja heissä on dokumentin voima sillä vaikka he ovatkin elämäänsä liki väkisin suunnan määrääjää etsiviä poloisia niin he ovat myös ihmisiä jotka ovat hukanneet itsensä omiin solmuihinsa eivätkä kykene niistä omin voimin pois. Kuinka moni vastaavanlainen on joutunut mukaan sellaisiin lahkoihin kuin Heaven´s Gate tai Jim Jonesin kaltaisen sekopään pauloihin vain sen takia ettei ystävät tai suku ole ollut kuulemassa silloin kun olisi ollut tarve?

 Itse olen ateisti ja pidän kaikkea järjestäytynyttä uskontoa alistavana, kontrolloivana sekä yhdenmukaistavana toimintana eikä niille ole ollut käyttöä enää vuosiin, jos koskaan, ja odotin Kumarésta enemmän "Uskonnollinen Borat" meininkiä ja toki sitäkin on mutta Vikram Gandhin käsissä kultainen keskitie on hyvin hallussa. Myös Bill Maherin Religulous muistuu paikoitellen mieleen.

8/10

IMDb

Kumaré

DVDCompare

-----

Trailer

Necronomicon - Unrated Cut

 H.P. Lovecraft on saanut vihiä Necronomiconin olemassa olosta ja hänen on saatava se haltuunsa. Tämä onnistuukin ja hän kirjoittaa siitä muistiin tarinoita joista ensimmäisessä, nimeltään The Drowned, Edward de Lapoer perii vanhan talon rannikolta ja oppii sen että kuolleen on parempi pysyä kuolleena. The Coldissa Boston Journalin toimittaja on päässyt 40 vuotta jatkuneen murhasarjan jäljille ja saakin kuultavakseen ainutlaatuisen tarinan. Whispersissä taas Philadelphian poliisi jahtaa julmaa sarjamurhaajaa joka on saanut nimen The Butcher. Ajojahti vie kumminkin jäljille joita ei terveen järjen mukaan pitäisi olla.

 Necronomicon on kauhuantologia joka perustuu H.P. Lovecraftin novelleihin. Pohjana käytetyt The Rats in the Walls,  Cool Air ja The Whisperer in Darkness on väännetty sen verran uuteen uskoon että Cool Air on ainoa jonka tunnistaa suorilta käsin, kahden muun muuttuessa niin paljon että olisi helpompi uskoa niiden olevan Lovecraftin inspiroimia tarinoita kuin se että ne pohjautuisivat tiettyihin teksteihin ja varsinkin Whispererin muokkaaminen elokuvassa nähtyyn muotoon on rikos. Mutta se on taas HPL-fani joka sisälläni kiroilee mutta entäpäs kauhufani ja kauhuantologioita mielellään katsova?

 Elokuvan kolme erityylistä tarinaa kolmen eri ohjaajan käsissä ovat toimivia, synkkiä ja jopa julmia mutta niissä on kumminkin hätäilyn makua rajallisen ajan vuoksi. Näin ollen käsikirjoitukset olisivat vaatineet viilausta eikä lisäbudjettikaan olisi ollut pahitteeksi joidenkin tehosteiden ollessa kohteliaasti ilmaistuina kömpelöitä, suurimman osan toimiessa kumminkin vallan mainiosti. Näyttelijät ovat keskitason yläpuolella Bruce Paynea lukuunottamatta sillä miehen pökkelyys on Keanu Reevesin luokkaa vaikka ulosanti nyt hiukan parempi onkin.

 Necronomicon on kelpo kauhuantologia jota ei Lovecraft puritistien kannata katsoa ellei satu haluamaan raivokohtausta mutta Mythos-faneille ehdotonta katsottavaa joka tarjoilee pientä kivaa yksityiskohtaa joilla ei muille ole mitään merkitystä.

PS: Omistamani Kreikkaversion valikossa soi toistuvana osa Ministryn Psalm 69:n alkuintroa. Jolla ei ole mitään merkitystä itse elokuvan kanssa mutta halusin vain mainita. Enkä olisi yllättynyt jos kannen kuva olisi varastettu jostain animesta, itselleni tuli jostain syystä mielikuva Urotsukidojista. Eli ilmeisesti jakelijalla ei ole ollut juurikaan uskoa elokuvaan vaan rimat on pudoteltu sujuvasti alas mutta silti Necronomicon on ok lisä Lovecraft filmatisointeihin mm The Haunted Palacen ja Hemoglobinin ohella.

7/10

IMDb

Necronomicon

DVDCompare

DVD

Movie-Censorship (VAROITUS! SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!!)

Necronomicon

Trailer

Shaun of the Dead

 Shaunin elämä on käännöskohdassa: Pitkäaikainen tyttöystävä Liz alkaa vaatimaan muutakin suhteelta kuin iltoja Winnchester Pubissa ja pitää Shaunin ystävää Ediä rajoittavana tekijänä miehen elämässä, kuten kaikki muutkin. Kaveri on kumminkin kaveri eikä sellaista niin vain hylätä vaikka elämä tuntuukin junnaavan paikoillaan ja häviäjän leima alkaa muodostua otsalohkoon. Pienen tyrimisen jälkeen Liz jättää Shaunin ja elämä ei muutoinkaan hymyile. Aivan kuin tämä ei riittäisi niin elävät kuolleet valtaavat Lontoon kadut ja niin alkaa taistelu eloonjäämisestä sekä pakomatka toiseen kotiin ja turvapaikkaan: Winchester Pubiin.

 Shaun of the Dead on selkeästi kunnianosoitus George A. Romeron loistaville Living Dead-elokuville joista kolme ensimmäistä loi perustat koko modernille zombie genrelle sillä Night of the Living Deadiin asti zombiet kuvattiin voodoo-tyylisinä orjina, ei niinkään lihansyöjinä. Elokuvassa käytetään jopa Dawn of the Deadin musiikkeja paikoitellen ja mikäs siinä, kyseinen elokuva on lajityyppinsä puhtain sekä paras edustaja mutta pieniä kumarruksia tehdään muidenkin klassikoiden suuntaan.

 Vaikka Shaun of the Dead on kunnianosoitus niin on se myös täysin omillaan seisova kokonaisuus jossa zombie-elokuva ja komedia lyöttäytyy yhteen täydellisesti ja leffa on syystäkin noussut arvostetuimpien genren edustajien joukkoon ja jopa Romero on julkisesti myöntänyt faniutensa. Hän kutsuikin Simon Peggin sekä ohjaaja Edgar Wrightin pieniin rooleihin zombeina Land of the Deadiin joka oli Romeron paluu lihansyöjien pariin pitkän tauon jälkeen.

 Wright/Pegg/Frost kolmikko on jo käsite nykyelokuvassa hyvästä syystä ja tämän myötä minusta tuli fani eivätkä he huonoa ole saaneet vieläkään aikaiseksi. Onkin onni että Pegg pyysi rekkakuski kaveriansa pieneen rooliin Spaced-sarjaan, jonka teon aikaan alkoi kypsyä ajatus zombiekomedian tekemisestä, sillä Nick Frost on hyvä näyttelijä, joskin hiukan yksipuolinen.

 Shaun of the Dead on ensimmäinen osa tekijöiden nimeämässä The Blood and Ice Cream-trilogiassa jonka kolmas osa The World's End on saanut jo ensi-iltansa, toisen ollessa toimintaparodia Hot Fuzz, jota odotankin innolla. Jos olet zombiefani niin pidät tästä, jos olet brittikomedian ystävä niin pidät tästä tai jos omaat yhtään hyvää makua niin pidät tästä.

10/10

IMDb

Shaun of the Dead

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Syngenor

 Kuten kaikki tiedämme, sodissa kuolee ihmisiä. Aseteknologia kehittää koko ajan uusia keinoja tappaa vihollinen ilman että omia menehtyy ja monikansallisen aselaboratorio Norton Cyberdynen ratkaisu asiaan on luoda geneettisesti ylivoimainen tappokone Syngenor joka kykenee lisääntymään omin avuin. Erään kokeen yhteydessä yksi prototyypeistä tietysti karkaa ja totuuden peittely alkaa. Mutta joitain ei piilottelu kiinnosta vaan valta ja tulokset.

 Syngenor on löyhä jatko-osa mikrobudjetin Scared to Deathille (NurinaNurkka) jossa tajuttiin pitää hirviö varjoissa. Tässä moista ei ole älytty vaan huonot kumipuvut tuodaan kaikille naurettaviksi ja näin pilataan sitä tunnelmaa joka ensimmäisessä toimi suurelta osin hyvin. Loppua tuhotaankin sitten pääosin huonoilla näyttelijöillä sekä umpikliseisillä hahmoilla ja ennalta-arvattavuudella eikä ole yllätys että tämä on jäänyt ohjaaja George Elanjian Jr: n ainoaksi elokuvaksi. Ei käsikirjoituskaan mikään riemuvoitto ole mutta olisi tarinasta saanut jotain edes hiukan parempaa aikaiseksi.

 David (R.I.P.) Gale oli yksi 1980-luvun kauhuikoneista Re-Animatoreiden ansiosta ja onkin sääli että muutoinkin pitkän uran tehneen ja 54-vuotiaana kuolleen britin viimeiset vuodet meni tällaisiin. Käsikirjoituksessa oleva viittaus Re-Animatoriin on jokseenkin turha, vaikka mukavaahan niitä on löytää, mutta Galen hahmo on paikoitellen yllättäväkin ja ainoa hyvä koko tarinassa. No, onpahan koko roskassa edes yksi oikea näyttelijä ja pisteiden nostaja.

 Syngenorissa ei toimi kovinkaan moni asia eikä tähän auta elokuvan väkisin venyttäminen "yllättävine käänteineen" yhtään ja leffan katsomiseen onkin vain yksi syy: Huonous. Eli jos sellainen kiinnostaa niin eikun katsomaan, kaveriksi suosittelen 3 promillen humalatilaa.

3/10

IMDb

Syngenor

DVDCompare

DVD

Trailer

The Blob (1988)

 Arborvillen pieni vuoristokaupunki on pulassa: Asukkaiden elanto tulee laskettelurinteista ja talvi aktiviteeteistä mutta lumimäärät ovat olleet vähäisiä ja kaupungin jalkapallojoukkueen menestys onkin suurin ylpeyden aihe koko väestölle. Mutta elannon niukkuus on pieni ongelma siinä vaiheessa kun meteoriitin mukana tullut syövyttävä matkalainen saapuu sairaalaan kodittoman romunkerääjän kädessä, aiheuttaen kuolemaa ja kaaosta liki välittömästi.

 The Blob osoittaa sen että joskus uusintaversiot ovat tarpeen sillä vaikka alkuperäinen on vieläkin suht toimiva iästään huolimatta niin silti se jää vaisuksi potentiaaliinsa verrattuna. Elokuva osoittaa myös sen ettei uusintaversio aina tarkoita automaattisesti huonompaa, tai huonoa ylipäätään, sillä Chuck Russellin ohjauksessa tarina nousee alkuperäistä paremmaksi monipuolisemmalla kerronnalla, hienoilla hahmoilla sekä tietysti paremmilla tehosteillaan joita kumminkin näytetään ja käytetään hillitysti kunnes tilanne vaatii mahtipontisuutta.

 Elokuva on nykymittapuussa verimäärältään kesy ja nykyisen leikkaamattoman version ikäraja onkin 15 vuotta kun taas pimeinä videosensuurin vuosina The Blob oli kielletty alle 16-vuotiailta ja saksien naksetta oli kuultu kun jonkun kukkahattutädin mielivaltaisia päätöksiä toteutettiin sillä jokaisesta kuolemasta puuttui jotain, kokonaiskeston typistyessä noin 2 minuuttia. Mutta vaikka leffa onkin vähäverinen niin kesyähän se ei tarkoita vaan tehokeinoina kuolemissa on käytetty hyvää tunnelmaa sekä yksityiskohtaisuutta ja kekseliäisyyttä jota hyvin useasti korvataan verikylvyillä, joko budjetillisista tai mielikuvituksellisista syistä sillä halvempi ja helpompi ratkaisuhan se on, joskin itselleni se heikompi vaihtoehto. Toki silläkin saralla löytyy hyviä mutta ne ovat sitten oma lukunsa.

 Rob Zombie oli suunnittelemassa uutta versiota The Blobista, jääden sitten tuotantopuolelle ja lopulta projektista pois ja näillä näkymin koko elokuva on haudattu. Mielestäni hyvä niin sillä ei tämä päivitystä kaipaa kokonaisuuden toimiessa edelleen ja kyllä katsomiskertojakin on kertynyt joitain kymmeniä julkaisusta tähän päivään mennessä.

9/10  

IMDb

The Blob

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Hell Night

 Jos haluaa päästä yliopiston veljeskuntaan, ainakin elokuvissa, niin on suoritettava jokin teko tai riitti. Alpha Sigma Rhon riittinä on Helvetin Yö, johon kuuluu yöpyminen Garth Manorissa, kartanossa jonka edellinen asukas 12 vuotta sitten murhasi vaimonsa, kehitysvammaiset lapsensa ja lopuksi itsensä. Vaikka kirjallinen tunnistus löytyikin niin kaikkia ruumiita ei ja niin tarinat saivat alkunsa. Mutta kuten aina, tarinoilla tahtoo olla jokin totuuspohja.

 Hell Night on ohjaajanakin vaihtelevasti siipiään koittaneen Charles Russellin varhaisia tuotantoja joka hyppäsi Halloweenin ja Friday the 13th: in vetämän slasherjunan kyytiin jokseenkin onnistuneesti. Idea lukitussa talossa nuoria jahtaavasta murhaajasta ei todellakaan ole persoonallinen ajatus mutta tähän on laitettu sen verran omaakin että Hell Night erottuu niistä kymmenistä sadoista muista ja onpa mukaan saatu suhteellisen hyviä näyttelijöitäkin vaikka liki kaikki ovatkin olleet tekoaikaan suht uusia tulokkaita. Linda Blair oli jo tietty tuttu koko maailmalle pahamaineisen, ja loistavan, The Exorcistin sekä sen kammottavan jatko-osan ansiosta ja olihan hän muitakin jo nuoresta iästään huolimatta tehnyt. Hänen tähtensä jäi kumminkin hyvin B-voittoiseksi mutta tosin sillä saralla arvostetuksi.

 Elokuvassa on pääosin hyvä tunnelma jota kehitetään rauhassa, yllättävän tehokkaita tappoja, sympaattisia hahmoja sekä hyvä rytmi joka valitettavasti kärsii liiallisesta pituudesta josta olisi jälleen päässyt suhteellisen helpostikin eroon kohtauksia typistämällä, kaikkien hahmojen ollessa kumma kyllä tarpeellisia ja paikoitellen jopa loogisia. Hyvin paikoitellen mutta kyseessä on kauhuelokuva ja vieläpä slasher, mitä voi edes odottaa?

 Elokuva on slashereiden ystävälle liki pakollista katsottavaa mutta muunlaisen kauhun ystävän kannattaa varmaan suunnata katseensa muualle ellei jostain syystä ole onnistunut välttämään genren muut edustajat. Ja jos olet ensikertalainen niin huonompiakin aloituksen kohteita on olemassa.

7/10

IMDb

Hell Night

DVDCompare

DVD

Trailer

Beware! The Blob

 Chester Hargis tuo työmatkaltaan näytteen jota on viisainta säilyttää pakkasessa. Kotona tietysti eikä aikaakaan kun näyte sulaa ja lähtee liikekannalle. Pian ovat vaarassa seudun eläimistö, hipin retaleet ja ihmisetkin kun punainen hyytelö vyöryy seudulla.

 Ohjaaja Larry (R.I.P.) Hagman tuli maailmalle tutuksi Dallas-sarjan J.R. Ewingina vaikka se oli vain yksi lukuisista miehen rooleista. Tämä taas on hänen ainoa elokuvaohjaus ja kenties parempi niin sillä vaikka elokuva on heikko muutoinkin niin ei hänen ohjaus ainakaan paranna asiaa, kokonaisuuden ollessa 1970-luvun TV-tasoa eikä sieltä parhaasta päästä. Mutta kaikista heikkouksista huolimatta roskaleffa/Tromafani saa tästä jotain sellaista irti mitä muut ei sillä kyseessä on komedian yritys jossa nyt sattuu olemaan valloillaan tappaja avaruudesta ja sitä kautta on yritetty saada sitten kauhua, kummankin genren sotkeutuessa toistensa jalkoihin ja lopputulokseksi jää idioottimainen sekamelska jossa eittämättä on hetkensä. Näyttelijät ovat yllättävän tasokkaita sekä osittain nimekkäitä, jopa tämän tekemisen aikaan. Efekteistä ei oikeastaan voi puhua ellei Blobia itseään lasketa sillä juurikaan mitään ei näytetä.

 (Kun alkuperäisen tunnusbiisi oli hämmentävä, vaikkakin hyvin omanaikaisensa musiikillinen kokemus, niin tässä se taas on jotain omaa luokkaansa, tarkoituksella "humoristinen" syntikalla pimputtelu johon parin nuotin jälkeen palaa hermo.)

 Beware! The Blob on 1970-luvun roskaa jonka sekoitusta ei Hagman ole osannut pitää kasassa ja näin katsottavaksi jää valitettavan epätasainen elokuva jota loppupuoli hiukan pelastaa mutta joka toistaa liikaa ensimmäisen kaavaa.

5/10

IMDb

Beware! The Blob

DVDCompare

DVD

Trailer

The Humanoid

 Tulevaisuudessa planeetta Metropolis, joka tunnetaan näinä päivinä Maana, on synkkien aikojen edessä kun vaarallinen ja vallanhaluinen vanki Lordi Graal pakenee vankilasta. Tämä samainen kaveri sattuu olemaan Rauhallisen Galaktisen Demokratian hallitsijan veli eli luulisi perässä olevan poliisi jos toinenkin mutta yllättävän helposti miekkonen saa tekojaan suorittaa. Koska Metropolis on rauhaa rakastava planeetta niin kaikkeen väkivaltaan täytyy olla neuvoston lupa ja kun Graal saa haltuunsa Kappatronin, kemikaalin jolla jokaisesta ihmisestä on mahdollista tehdä suunnattomia voimia omaava sotilas, niin hänet joukkoineen on pysäytettävä ja lupa aseiden käyttöön heltiää. Mutta onko edes aseista hyötyä humanoidien voiman edessä?

 The Humanoid on yksi lukuisista Star Wars ripoffeista asuja sekä kulkuvälineitä myöten höystettynä Dalai Lama/Hare Krishna horinoilla ja yksi huonoimmista tekele selkeästi on. Elokuvan ainoa näyttelijää edes lähellä oleva ihminen on Bondeista tuttu Richard Kiel jonka moni muistaa Jawsin roolista mutta kyllähän vanhan italoelokuvan ystävä Barbara Bachin, tutumpi kenties From Russia With Lovesta, katsomisesta aina nauttii ja huonompiakin näyttelijättäriä on.

 Rooli taas on kaikkea muuta kuin hyvä. Elokuvassa on Eurooppalaiseen tyyliin hiukan paljasta pintaa, verta ja synkkyyttä mutta päällimmäisenä on vain rahastuksen maku kun on yritetty päästä 1970-luvun lopun sci-fin lopulliseen kaupalliseen läpimurtoon mukaan, genre kun tuppasi olemaan vain pienten piirien kiinnostuksen kohde ennen George Lucasin kassamagneettia. Jopa Ennio Morriconen musiikit ovat käsittämättömän huonot miehen tasolla mutta on tämän kaltaisissa huomattavasti huonompaakin kuultu.

 Elokuva on huono katselipa sitä miltä kantilta tahansa enkä edes minä joka pitää roskaelokuvista osannut tästä juurikaan nauttia vaikka muutama hillitön hetki on saatukin aikaiseksi. Liian vähän kumminkin ja ymmärrän kyllä miksi ohjaaja Aldo Lado käytti tässä nimeä George B. Lewis ensimmäistä kertaa. Nostan silti Neloselle hattua sillä harvoin tällaisia televisiossa näkee.

2/10

IMDb

The Humanoid

DVDCompare

-----

"Trailer"

The Blob

 Kun pieni meteoriitti putoaa kaupungin laitamille niin vähänpä sen väestö tietää mitä on odotettavissa sillä pienikin voi olla tappavaa. Varsinkin sen sisältö joka tarvitsee ravintoa kasvaakseen. Ja kasvaakseen vähän vielä lisää ja enemmänkin kaupungin väestön sopiessa hyvin seisovaksi pöydäksi.

 1950-luvulla tuli pienen budjetin sci-fi- ja kauhuelokuvia liukuhihnalta sillä kysyntää riitti. Suuri osa oli tasoltaan heikkoa, niinkuin nykyäänkin, mutta ajalta löytyy myös paljon hyviä ja jopa klassikoiksi luokiteltavia teoksia. Pienellä budjetilla ja nykymittapuulla erittäin nopeasti kuvattu The Blob oli julkaisuvuonna menestys suurelta osin ensimmäisen pääosansa tekevän Steve McQueenin asiosta, joka käytti tässä etunimessään n päätettä, ja hänestä tuli yksi aikansa suurista näyttelijöistä joka meni kuolemaan liian varhain vain 50 vuoden ikäisenä. Elokuvassa on muutakin toimivaa ja se nousikin täysin ansaitusti kulttileffaksi sillä vaikka käsikirjoitus eteneekin aikansa tuttuja uria niin se tarjoaa kumminkin jotain omalaatuista avaruudesta tulleen matkalaisen muodossa. Silti on pakko myöntää ettei toteutus kovin uhkaava ole, efektit kun ovat kömpelöt vaikka aikansa pikku budjetin parhaimmistoa edustavatkin.

 Jonkinlaista sietämistä itseni kohdalla on 50-luvun nuorison kuvauksessa sillä se on itselleni täysin vieras kulttuuri jota en ole koskaan ymmärtänyt ja pidän sitä vain rasittavana pullisteluna mutta minkä aikakauden nuoriso olisi jälkikäteen katsottuna ollutkaan muuta kuin käsittämätöntä ellei omaa nuoruutta oteta huomioon? Joka vuosikymmen on omanlaisensa, toivottavasti tulee olemaankin, ja valtavirtaa vastustavia tarvitaan aina kyseenalaistamaan normeja, piti siitä tai ei.

(Alkutunnari ansaitsee oman mainintansa ja laitanpa linkinkin mukaan sillä se ei sovi leffaan lainkaan ja antaa kokonaisuudesta täysin väärän kuvan koska kyseessä ei ole komedia ellei tahatonta koomisuutta oteta huomioon.)

 The Blob on oman aikansa näköinen ja kuuloinen elokuva jonka näkeminen on liki pakollista kaikille elokuvia enemmän harrastaville, ja kauhuelokuvia kuluttaville nyt ainakin, sillä genrensä parhaita aikalaisia tämä ehdottomasti on.

7/10

IMDb

The Blob

DVDCompare

DVD

BluRay

Theme Song

Trailer

Escape From Planet Earth

 Scorch Supernova on planeetta Baabin suurin sankari jolla on sponsorisopimuksia kun taas hänen veljensä Gary on teknikko, järki lihasten takana. Kun Pimeältä Planeetalta, jossa elämä alkoi viisaasti ja kauniisti ennen aggressiivisen nisäkkään valtaannousua, tulee hätäkutsu niin lihaksia tarvitaan jälleen. Mutta kun järki on poissa riidan seurauksena niin homma menee pahasti pieleen Scorchin jäädessä vangiksi eikä hänen pelastaminen olekaan aivan yksinkertainen tehtävä.

 Elokuvan alku ei ole kovinkaan lupaava sillä se on lähinnä rasittavaa kohellusta mutta tarinan kunnolla käynnistyessä homma saadaan yllättävän hyvin kasaan ja paketti pysyykin tasaisena liki loppuun saakka vaikkei kokonaisuus loistava olekaan. Mutta animaatioiden tärkeimmät puolet on saatu toimimaan eli ulkoinen komeus, hyvät sivuhahmot ja olennot sekä hauskat päähahmot joita kaikkia tukee hyvät ääninäyttelijät, etunenässä Ricky Gervais tekoälynä ja tietty William Shatner kenraali Shankerina, mutta kaikki hoitaa tehtävänsä erinomaisesti, jopa Brendan Fraser mikä ei ole aivan itsestäänselvyys.

  Vaikka käsikirjoitus ei ole sieltä persoonallisemmasta päästä niin silti se toimii ja joukossa on yllättävän äkkiväärää huumoria, jopa slapstickiä, ja  se on kumminkin tarpeeksi erilainen erottuakseen massasta. Kokonaisuus on viihdyttävä eikä kelloa tarvitse tuijotella ollenkaan vaikka kohdeyleisö onkin selkeästi hiukan nuorempi kuin neljääkymmentä lähentelevä Nurisija, mutta korvien väli on sen verran nuorekas, tai pehmeä, ettei se minua häirinnyt.

7/10

IMDb

Escape From Planet Earth

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

True Horror with Anthony Head

Maailma on täynnä myyttejä ja legendoja, tarinoita yliluonnollisista olennoista ja elävistä kuolleista jotka vainoavat eläviä. Vaikka kaikki onkin vain pääosin taikauskoa lopun ollessa ihmisten kykenemättömyyttä ymmärtää normaalia ja luonnollista, joskin harvinaista, asiaa niin kaikilla on kumminkin jonkinlainen totuuspohja joka on muokkautunut vainoharhaisten sekä tietämättömien ihmisten mielessä pelottavaksi, synkäksi todellisuudeksi eikä erinäiset uskonnolliset ryhmittymät ole ainakaan auttaneet asiaa.

 Näiden legendojen syntyyn pureutuu yliarvostetusta Buffy the Vampire Slayeristä tutun Anthony Headin juontama viisi osainen Discovery Europen-sarja jossa tutkaillaan tarkemmin vampyyreihin, demoneihin, ihmissusiin, noitiin ja eläviin kuolleisiin liittyviä uskomuksia jotka elävät joillain alueilla sitkeästi vieläkin, pääosin sellaisilla joissa katolinen kirkko on ollut jollain aikaa suurena vaikuttajana. Juuret ovat toki syvemmällä mutta jos uskoo yhteen taruun niin henkilökohtainen mielipiteeni on että uskoo helpommin myös muihinkin ja jos johonkin uskoo tarpeeksi niin se muuttuu uskojalle todeksi vaikkei sillä todellisuuden kanssa välttämättä olekaan mitään tekemistä.

 Tarustoista löytyy yhteneväisyyksiä ympäri maailman, ihmisen väriin tai uskontoon katsomatta ja minulle tämä todistaa vain sen että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia vaikka ympäristöt ja kulttuurit ovatkin muokanneet meitä eri suuntiin. Sarjassa käsitellään myös miten kristinusko muokkasi muita jumalia sopiviksi omaan tarustoonsa, kääntäen heidät sekä heihin liittyvät symbolit pääsääntöisesti pahoiksi ja turmeleviksi.  (Tämähän oikeutti läpi ajanlaskun jatkuneet hirmuteot joita ei kaduta vieläkään vaan niitä pidetään hyväksyttävinä asioina, tuhoten loppujen lopuksi miljoonia elämiä, aiheuttaen syrjintää ja vainoja vielä näinä päivinäkin. Tiedän kylläkin että liki kaikki uskonnot ovat tehneet ja tekevät samoja tekoja joten ei kaikkea voi kristittyjen ja heidän lahtarijumalansa piikkiin laittaa.)

 Jaksoissa käydään myös läpi merkittäviä tapauksia joihin pohjataan vieläkin uskonnoissa mutta niille annetaan myös vaihtoehtoinen selitys sillä huijauksia on ollut aina ja vallan pönkittäminen on kaiken alku ja juuri. Kun nykyään tiedetään jo erilaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien olemassaolo, joiden tutkimisen vallassa oleva kristinusko pysäytti vuosisadoiksi monen muun tieteenhaaran ohella, niin luulisi että taikauskot olisi jo poistuneet ja syrjiminen päättynyt mutta kaikki tietää ettei näin ole vaikka pientä lieventymistä onkin havaittavissa.

 Ennenkuin harhaudun liikaa omiin mielipiteisiini niin lopetellaanpas tähän: Sarja on mielenkiintoinen ja hyvä tutkielma taruihin jotka ovat muokanneet uskomuksiamme sekä kulttuuriamme peruuttamattomasti, kuvastaen pelkojamme ja halujamme vertauskuvilla jotka ovat joillekin todellisuutta. Kun taas kaltaiselleni ne ovat tarjonneet lukuisia kirjoja ja elokuvia jotka ovat avartaneet mieltäni sekä opettaneet tarun ja toden erot. Kuten myös viihdyttäneet, uudestaan ja uudestaan.

8/10

IMDb

True Horror With Anthony Head

DVDCompare

-----

"Trailer"

http://www.youtube.com/watch?v=ZtQmiZQ4XT4

JFK

 Dallas, marraskuun 22 1963. Ilmoille kajahtaa kenties maailman kuuluisimpien laukausten äänet ja presidentti John F. Kennedyn salamurhasta tulee arvoitus jota spekuloidaan vielä tänä päivänäkin. Mitä hulluimmat salaliittoteoriat alkavat elämään liki välittömästi mutta ovatko kaikki niin hulluja? Entä jos taustalla olikin salaliitto ja ampujaksi nimetty Lee Harvey Oswald vain syntipukki, isomman koneiston jäädessä piiloon ja vapaaksi viemään Amerikkaa haluamaansa suuntaan?

 Moni uskoo ettei Oswald toiminut yksin, jos ollenkaan, ja New Orleansin yleinen syyttäjä Jim Garrison oli yksi heistä. Hänen tutkimuksiinsa Oliver Stone onkin isoilta osin elokuvansa pohjannut sekä erinäisistä lähteistä kasattuihin todisteisiin ja Stone onkin myöntänyt ettei hänen elokuvansa ole absoluuttinen totuus vaan osittain hänen omaa spekulointia sisältävä tulkintansa todisteiden pohjalta. Monella taholla oli syy hankkiutua eroon Kennedystä sillä JFK ravisteli voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeisen valtaeliitin ja armeijan totuttuja kaavoja ja otti oikeasti käyttöön asemansa armeijan ylipäällikkönä tehden ennen näkemättömiä muutoksia, kieltäytyi auttamasta Kuuban pakolaisia Sikojen lahdella, oli joidenkin mielestä kommunistien ystävä mikä oli pahin mahdollinen rikos kylmänsodan aikaisessa Amerikassa, kaveerasi ihmisoikeusaktivistien ja mustien kanssa ynnä muuta epäsovinnaista ja jos Amerikka jotain pelkää niin se on totutusta poikkeamista.

 Oswald leimattiin syylliseksi mediassa ennen oikeudenkäyntiä jota ei edes tullut mafiakytköksistään tunnetun Jack Rubyn päästessä aseistettuna maanalaiseen parkkihalliin ampumaan Lee Harveytä lähietäisyydeltä kuolettavin seurauksin poliisien läsnäollessa ja valtion tutkimukset päättyivät vuosiksi siihen, nykyisen virallisen kannan ollessa että taustalla oli "todennäköinen salaliitto". Syyttäjä Jim Garrison onkin ainoa joka on nostanut syytteitä JFK: n murhasta, hyvin perustein ja todisteiden ollessa vakuuttavia.

 Jos salaliitto oli olemassa niin siinä oli mukana kymmeniä ihmisiä eli mikä on todennäköisyys että kaikki heistä osaisivat pitää salaisuuden? Sanoisin että hyvin pieni mutta monia ihmisiä joiden epäiltiin tietävän asiasta jotain kuoli epäilyttävissä olosuhteissa eikä ruumiinavauksia sallittu ja asiaan tavalla tai toisella liittyneitä ihmisiä kuolikin pitkälti toistasataa muutaman vuoden sisällä tapahtuneesta mikä on ruokkinut salaliittoon uskovien epäilyjä entisestään, pienten yksityiskohtien tuodessa paljon savua mutta myös hiukan tultakin.

 Ohjaaja sotkee alkuperäistä kuvamateriaalia dramatisoituihin hyvin onnistuneesti ja saakin aikaan uskottavan tarinan tapahtumista sekä hyvän elokuvan joka tutusta aiheestaan huolimatta on jännittävä sekä mielenkiintoinen ja oikeiden silminnäkijöiden mukana olo pienissä rooleissa, sekä joidenkin kuvauspaikkojen neuvonantajina, tuo tietty lisänsä. Kaikkea ei ole vielä asiasta kerrottu ja salaisiksi luokitellut tutkimustulokset ovat lukkojen takana vielä noin 15 vuotta eli kaikki asiaan liittyneet ovat taatusti kuolleet siihen mennessä. Olipa totuus mikä tahansa niin silti JFK on niitä harvoja yli kolmetuntisia elokuvia jotka olen jaksanut katsoa useamminkin.

9/10

IMDb

JFK

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Lord of Illusions

 Kun New Yorkilainen yksityisetsivä Harry D´Ámour tulee palkatuksi aurinkoiseen Los Angelesiin tutkimaan rutiininomaista vakuutuspetosta niin tilaisuus on tervetullut edellisen tapauksen jäljiltä. Vakuutuspetos saa kumminkin nopean käännöksen synkempään kohti maailmaa jossa todellisuuden rajoja koetellaan ja loppujen lopuksi kuolemakin saattaa olla vain illuusio.

 Lord of Illusions on kirjailija Clive Barkerin viimeisin elokuva ja todennäköisesti viimeinen sillä tämän julkaisusta on jo 18 vuotta. Mies on julkisesti ilmaissut tyytymättömyytensä studioiden toimintaan sillä kaikkia hänen elokuviaan on määräillyt joku toinen taho: Hellraiseriin tuottajat vaativat lopun joka mahdollistaisi jatko-osan teon, Nightbreedin tuotantoyhtiö typisti torsoksi saaden aikaan katsomisen arvoisen leffan mutta kumminkin vain varjon tarinan potentiaalista (ensi vuonna julkaistavan Cabal Cutin on tarkoitus lisätä elokuvaan noin 60 minuuttia Barkerin haluamaa materiaalia joka jäi aikoinaan teatteriversiosta leikkaushuoneen lattialle ja on sittemmin kerätty takaisin mm Venäläisestä piraatti VHS:stä). Tämän budjettia leikattiin viimetingassa eikä käsikirjoituksen pikaiset muutokset ole koskaan hyväksi ja kun studio vielä typisti teatteriversiota kymmenisen minuuttia niin Barkerin mitta täyttyi ja selänkääntö "unelmatehtaalle" koitti.

 Ohjaajana Barker on perfektionisti jonka jokainen kuvakulma on tarkkaan mietitty ja pidänkin tyylistä. Koska mies on myös taidemaalari niin se näkyy visuaalisuudessa, tuoden joskus hyvinkin outoja asioita ruutuun kuten tässä esim paviaanin jolle ei selitystä juurikaan tarjota. Eikä kaikkea tarvitse tietty selittääkään sillä moinen tuo omaleimaisuutta ja tiettyä mystisyyttä koko elokuvaan mikä on osuvaa sillä taikuuden maailmassa liikutaan ja mukana on pienissä rooleissa oikeitakin silmänkääntäjiä. Vanha ja halpa CGI syö visuaalisuutta mutta sitä on vähän ja kyllä se kumminkin tehtävänsä tekee.

 Clive Barkerin tarinoissa on useasti jotain salattua, kaikilta paitsi harvoilta ja valituilta piilotettua. Tämä johtunee siitä että mies salasi omaa seksuaalisuuttaan kymmeniä vuosia ja hyvä että uskaltautui tulla kaapista ulos kymmenkunta vuotta sitten mutta jos lukee esimerkiksi loistavia Books of Blood-kokoelmissa olevia novelleja niin jälkikäteen ajateltuna merkit oli kyllä havaittavissa. Erilaiset seksuaalisuudet sekä niiden perversiot ovat olleet hyvin vahvasti läsnä miehen tarinoissa olipa suuntaus mikä tahansa ja ne ovat välittyneet myös ohjaustöihin, joskin vesitettyinä.

 Vaikka elokuvista ylipäätään on liki poikkeuksetta jätetty pois kohtauksia niin niiden takaisin laittaminen Special yms Editioneihin ei ole aina ollut se paras mahdollinen veto. Mutta Lord of Illusions on niitä elokuvia jotka ovat parantuneet ns lisätyistä kohtauksista sillä ne oli tarkoitettu tähän alunperinkin eikä oltu jätetty pois rytmityksen tai heikkouden vuoksi. Näin leffa herää uuteen elämään, ei täydellisenä mutta parempana.

8/10

IMDb

Lord of Illusions

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

The Faculty

 Kaikki teinit tunnetusti rakastaa opettajia ja kokee etteivät he voi käsittää mitä nuoren päässä liikkuu. Tuntuu lähinnä siltä että he ovat eri planeetalta. Mutta Herrington High: n opettajissa alkaa näkyä muutoksia yli ymmärtämisen rajojen ja se tuntuu olevan tarttuvaa.

 Robert Rodriquezin ura käynnistyi mikrobudjetin El Mariachilla, Hollywoodin porttien auetessa nopeasti, mutta Rodriquezia ei Hollywoodin piirit kiinnostanut vaan mies on pitänyt itsensä studioiden ulkopuolella, ainakin suurelta osin mutta välillä hän on tehnyt ihan palkatun ohjaajan töitäkin. Tämä on yksi niistä, neljäs täysipitkä ja oman aikansa näköinen kauhuelokuva jossa on pääosissa teinejä, olematta kumminkaan teinikauhua sillä aihepiiri kumminkin poikkeaa peruskaavasta. Osa hahmoista on raivostuttavia mutta niiltä lie mahdoton välttyä, määrää olisi kumminkin voinut vähentää. Leffa on pullollaan tuttuja kasvoja joista osa oli jo jonkinasteinen kuuluisuus tässä vaiheessa, jopa isompikin, mutta vielä useammalle tämä on uran alkuvaihetta ja isoja nimiä on heistäkin joistain tullut, syystäkin sillä lahjat ovat olleet jo alusta lähtien havaittavissa. Jotkut olisivat saaneet jäädä kyllä unholaankin.

 The Faculty on muunnelma Invasion of the Body Snatchersistä mutta sisältää tarpeeksi omaakin säästyen näin suoralta vertaukselta sillä vaikka Jack Finneyn teos on taatusti ollut tuttu niin vaikutteita on otettu muistakin ja mm kirjailija Lin Carterin Zoth-Ommog on läsnä eikä Lovecraft vertauksetkaan turhia ole, unohtamatta John W. Campbell Jr.: ia tai Robert A. Heinleinia.

 Elokuvassa on hyvä tunnelma joka pääsee kehittymään alusta alkaen eikä oikeastaan heikkene liikaa missään vaiheessa, luoden vainoharhan ilmapiiriä tehokkaasti. Soundtrack on kammottava aikansa purkkapunkin vuoksi mutta sitä on onneksi vähän. On outoa ettei leffaa tunneta paremmin sillä vaikka ei tämä klassikko ole niin edukseen erottuva teos kumminkin.

8/10

IMDb

The Faculty

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Stake Land

 U.S.A. on kaatunut ja hallitus on hylännyt kansalaiset vampyyreiden armoille. Kun Martinin perhe joutuu verenimijöiden hampaisiin niin hän lyöttäytyy yksiin vampyyrinmetsästäjä Misterin kanssa ja matka Kanadaa, Uutta Edeniä, kohti alkaa. Jumalaa ei näy ja matkalla kohdataan muitakin eloonjääneitä mutta mitä on jäljellä yhteiskunnasta ja sen "sivistyksestä"?

 Vampyyrielokuvista tuli minulle kirosana Twilightien myötä sillä käsitykseni vampyyreista ei ole kovin tunteellinen saatika romanttinen sillä tunteet ovat elävien ongelma, ei kuolleiden. Tiettyihin fyysisiin toimintoihin tarvitaan verenkiertoa joten miesvampyyrit ovat automaattisesti impotentteja. Miettikääs sitä romantiikan nälkäiset gootit ja suklaanmussuttajat. Ongelmaksi muodostui siis se että vampyyreista tuli traagisia hahmoja, kirouksen vankeja ja kaikkea herkkää ja herttaista. Toki vastaavia on aina ollut mutta hermot paloi valtaosan mennessä samanlaiseksi. Kun lässytysepidemia levisi koko kauhugenreen niin kiinnostavien määrä tippui entisestään mikä on toisaalta hyväkin asia, ehtiipähän tekemään muutakin.

 Joskus taas tulee elokuvia jotka kiinnostaa mutta jää katsomatta julkaisun aikoihin ja niiden olemassaolon unohtaa. Niin kävi tämän kohdalla joten tilanteen korjaus oli jälleen paikallaan. Hyvä niin sillä Stake Land on hyvä tunnelmainen postapokalyptinen tulevaisuudenkuva verenimijöillä. Elokuva on realistinen siinä suhteessa että kun yhteiskunta romahtaa, olipa syy mikä tahansa, niin ei suurin uhka tule esim taudista ja sen aiheuttamista kuolleista vaan elävistä. Aivan kuten tälläkin hetkellä mutta kun lampailta viedään lait, ohjeet ja ohjastajat niin ei valtaosa osaa elää ilman niitä, ainakaan järkevästi, ja lopullinen tuho on valmis.

 Synkkä visio ihmisen rappiosta silloin kun inhimmillisyyttä kaivattaisiin eniten, kun yhdistyminen yhteistä vihollista vastaan olisi ainoa toivo mutta liian harvat siihen kykenevät, pienellä toivonkipinällä varustettuna. Niin ja hyvä sekä erilainen vampyyrielokuvakin kaiken lisäksi.

8/10

IMDb

Stake Land

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

MacGruber

 MacGruber on mies jonka rinnalla MacGyver on idiootti eikä A-Teamista ole mihinkään. Eikä hänellä ole etunimeä. Tosi toiminnoista on mennyt jo kymmenen vuotta mutta kun vanha vihollinen tekee paluun niin sankarin on otettava paikkansa. Alku vain on kovin hankala itsestään liikoja luulevalle kasarijäänteelle yltiökorrektiuden ja sääntöjen aikana.

 Katson harvoin komedioita, varsinkin amerikkalaisia, sillä komedia on ollut elokuvissa jo pitkään kituva muoto ja kävipä välillä jopa kuolleenakin, kiitos Scary Movieiden aloittaman paskaparodioiden sarjan. Juuret komedian heikkoudelle löytyy pitkälti Saturday Night Livesta, vaikka siitä on saanut alkunsa moni hyväkin asia, ja koska tämän tekijöissä on samaa porukkaa niin en pitänyt kiirettä katsomisen kanssa. Kun aloin kuulemaan kehuja muiltakin kuin American Pie-elokuvia katsovilta niin oli riskinoton aika enkä ollut kuin pienen pakotuksen alla.

 MacGruberissa kumarrellaan ja irvaillaan 1980-luvun kulttuuriperimälle hyvin ja osansa saa tietysti myös erinäiset vakoilutrillerit, alkutunnaria ja nimileikkejä myöten. Vitsejä lauotaan liki tauotta hyvällä rytmillä mutta niissä onkin elokuvan suurin heikkous sillä osumisprosentti on alhainen, sanotaan nyt noin 65%. Tosin ei kovin monessa ole näinkään hyvä ja jos olet alapäähuumorin ystävä niin osumia on varmaan enemmänkin sillä sitä osastoa riittää. Mutta niissä osumissa on joitain muistettavia kohtauksia ja mm selleriharhautus jää takuulla päähän. Eli määrä tuo myös laatuakin.

 MacGruber oli floppi jenkkiteattereissa mikä ei yllätä sillä eihän siellä uppoa mikään mikä edes yrittää olla erilainen ja tuoda jotain uutta. Tästä nostan hattua tekijöille vaikka pääosan näyttelijä ja käsikirjoittaja Will Forte ei osaa juurikaan näytellä mutta onneksi kirjoituspuoli on sujunut ja muut näyttelijät pitää tasoa yllä. Leffassa vilahtaa myös moni showpainija eli senkin puolen fanikunnalle on jotain pientä tarjolla.

7/10

IMDb

MacGruber

DVDCompare

DVD

BluRay

Trailer

Hatchet 3

 Victor Crowley on kuollut, kuten kaikki jotka suolle ovat menneet. Tämän kertoo poliiseille ainoa eloonjäänyt joka saapuu asemalle verisenä, haulikko vasemmassa ja päänahka oikeassa kädessä. Tarinaa ei kukaan tietenkään usko mutta ruumiiden löytyessä sadut saa lihaa päällensä. Ja lihaahan riittää levitettäväksi etsintäjoukkojen mennessä paikkaan josta vain harvat ovat palanneet.

 Kun heti alkuun lyödään messevät splatterit katsojan eteen ja korville vielä lisäksi Gwarin Hail, Genocide (kakkososan (NurinaNurkka) tunnarina kun oli loistava Overkillin Here´s to the Old School) niin merkit ovat ilmeiset: edellisten osien asenteesta ei ole tingitty vaan mylly pyörii jälleen täysillä. Olen kyllä Nurissut Friday the 13th/Halloween/Scream klooneista ja ei Hatchetit idealtaan persoonallisia ole mutta asenne taas on omaa luokkaansa kun genren fanit päästetään valloilleen tekemään slasheriä ilman isoja yhtiöitä saatika egoja.

 Kane Hodder kuten Danielle Harris ovat ensinnäkin genren faneja mutta molemmat omaavat myös korkean sekä karkean työmoraalin johon ei turhia hienosteluja mahdu vaan työ tehdään antaumuksella ja intohimolla. Mukana oleva Derek Mears on alkanut pikkuhiljaa vakiinnuttaa itseään moderniin kauhuun ja fantasiaan, jonkinlaista vertauskuvallisuutta voi asiansa tietävä löytää Mearsin ja Hodderin kohtaamisesta, mutta Zach (Gremlins, Waxwork) Galligania en ollut vuosiin nähnyt vaikka töitä hän on alalla tehnyt eli sitä vahinkoa täytyy korjata enemmänkin. Mukana on myös muita tuttuja B- ja kauhuelokuva kasvoja ja aikaisemmista osistakin tuttuja naamoja joten juuria on yllättävänkin syvällä genressä.

 Crowleyn legendaan lisätyt vivahteet tuovat yksinkertaiseen tarinaan taas hiukan uusia puolia mutta ne tuovat myös tarinan kulkuun epätasaisuutta kuten myös yhden raivostuttavan hahmon. Ei raivostuttavan sen takia että se olisi turha tai huono vaan siksi että hahmo on kenties liiankin realistisen oloinen paskantonkija "journalisti". Tiedättehän, näitä 7-Päivää "uutisoijia" jotka joutaisi tunkea samaan monttuun kyseisen kaltaisten lehtien lukijoiden kanssa.

 Koko sarja on kaukana uskottavasta ja hyvä niin sillä reippaat ylilyönnit toimii jos ne oikein tekee. Tällaisia fanien tekemiä ja faneille suunnattuja leffoja saisi olla enemmänkin sillä vanha slasher ja splatter fani kiittää sekä kumartaa.

7,5/10

IMDb

Hatchet 3

DVDCompare

BluRay

Trailer

Gwar: Hail, Genocide

Altitude

 Viisi kaverusta, joista yksi on juuri saanut lentolupakirjan, lähtee viikonlopun viettoon. Lentomatkan pitäisi kestää puolitoista tuntia mutta kun koneeseen tulee vika joka vain nostaa heidän lentokorkeuttaan niin ei matkanteko ainakaan helpommaksi muutu. Eivätkä he ole yksin korkeuksissa.

 Hihojen käryäminen alkaa jo alusta hahmojen ärsyttävyyden käydessä selväksi eikä tähän auta yhtään melankolinen tyylittely musiikkeja myöten. Tyylittelyn voi antaa anteeksi sillä kyseessä on Kaare Andrewsin ensimmäinen elokuva ja silloin pyritään näyttämään kaikki mitä osaa. Mutta kun hänen tyyliinsä tottuu, ja se paljastuu paikoitellen jopa hyvin toimivaksi, niin kaikkien hahmojen ärsyttävyyteen ei ja se syö elokuvaa sekä sen tunnelmaa sillä en usko että tekijöiden tarkoituksena on ollut "Jumalauta, tipu jo PRKL!" kaltaiset reaktiot. Näyttelijät tekevät kohtalaista työtä heikossa käsikirjoituksessa jonka ideasta olisi saanut parempaakin muuttamalla monia asioita kuten hahmoja sekä typistämällä kymmenisen minuuttia turhaa ihmissuhde draamailua pois. Elokuvan pieni budjetti näkyy kautta linjojen muttei kumminkaan häiritsevästi.

 Altitude paranee hiukan loppua kohden muttei koskaan pääse potentiaaliinsa sillä tekijät eivät ole uskaltaneet luottaa suoraviivaiseen kauhutarinaan vaan ovat yrittäneet tehdä jotain syvällisempää, epäonnistuen siinä pahasti ja loppupuolella ollaankin jo idioottimaisuuden lähteillä. Lopputekstien alkaessa hihat kärähtää lopullisesti, kuunnelkaa vaikka tunnusbiisi. Löytyy varmaan jostain jos jaksaa yrittää.

3/10

IMDb

Altitude

DVDCompare

-----

Trailer

Dead Silence

 Jamie Ashenin vaimo murhataan ja aivan kuin se ei olisi jo tarpeeksi pahaa niin ykkösepäilty on tietysti Jamie itse. Hän löytää kumminkin vinkin murhaajasta ja se vie Raven´s Fairiin, kotikaupunkiin jossa ei ole ollut käyntiä pitkilleen. Kotiinpaluu ei ole hilpeä, hautajaisten ollessa tietysti se pahin, mutta kun vinkkejä mahdollisesta murhaajasta löytyy lisää niin visiitti kotikonnuille venyy. Vaikka poistuminen olisi ollut varmaan viisaampaa.

 Ohjaaja James Wan räjäytti pankin Saw: lla, modernin trillerin klassikolla jonka hän käsikirjoitti Leigh Whannellin kanssa. Wan poistui jo ensimmäisen jälkeen tuotantopuolelle, vaikka olikin kolmeen tarinan jo tehnyt Whanellin kaverina, mutta uudet tuulet kutsuivat. Kirjoituskaksikon tuloksena oli Dead Silence, aliarvostettu kauhuelokuva jossa paistaa tekijöiden rakkaus 1970-luvun tunnelmaan sekä kuvalliseen tyyliin, josta itsekin pidän, moderneilla höysteillä varustettuna. Leffa etenee hitaasti ja harkiten muttei käy kumminkaan tylsäksi missään vaiheessa, pitäen tunnelman ja tarinan mielenkiintoisena vaikka sisältääkin pientä ennalta-arvattavuutta ja turhaa rautalangasta vääntelyä.

 Olen seurannut Wanin uraa Saw: sta lähtien, esikoinen Stygian on vielä näkemättä, ja laatu on ollut tasaisen hyvää. Kuten on ollut myös muidenkin Saw-sarjassa mukana olleiden vaikka sarjan taso on ollut kohteliaasti ilmaistuna vaihtelevaa, pääjuonen ollessa ainoa mikä on toiminut läpi kaiken mutta varsinaiset "Pelit" on ollut osassa lähinnä naurettavia ja koko paketin olisi voinut helposti tehdä vähemmilläkin osilla.

 Harhailut sikseen ja leffaan: Dead Silence on niitä piristysruiskeita joita kauhuelokuvat ovat tarvinneet läpi 1990- ja 2000-luvun sillä ylitarjontaa Friday the 13th/Halloween/Scream/Saw kloonien osastolta on riittänyt. Onneksi näitä joskus tulee ja usko genren amerikkalaiseen tulevaisuuteen on säilynyt, Aasian ja Euroopan tarjoillessa omiaan mutta nekin alkaa olla jälleen väsymään päin. Dead Silence ei ole täydellinen mutta kumminkin tarpeeksi hyvä että nousee keskinkertaisuuden suon yläpuolelle helposti..

8/10

IMDb

Dead Silence

DVDCompare

DVD

Trailer

Hemoglobin

 John Straussilla on harvinainen verisairaus johon ei ole parannusta löytynyt. Pienen tutkimisen jälkeen paljastuu kumminkin että hän on syntynyt pienellä saarella jolla voisi vielä asua sukua joka tuntisi sairauden. Pienelle saarelle voi kumminkin mahtua yllättävän suuriakin salaisuuksia.

 Käsikirjoitus kaksikko Dan O´Bannon ja Ronald Shusett tekivät laadukasta työtä mm Alienilla ja Total Recallilla ja on osumia tullut toki muitakin. Tällä kertaa pohjana käytetty H.P. Lovecraftin The Lurking Fear on väännelty uuteen uskoon, eikä miehen nimeä edes mainita alkuteksteissä, mutta on silti huomattavasti uskollisempi alkuperälleen kuin C. Courtney Joynerin Lurking Fear-niminen tekele jota en voi suositella muille kuin "On nähtävä kaikki HPL filmatisoinnit" pakkomielteen omaaville yksilöille joihin itse kuulun.

 Mutta vaikka kaksikon käsikirjoitus ei tässä ole huono, tosin kaksi muuta on vielä muokannut tekstejä, niin valitettavasti toteutus ontuu sillä ongelmia aiheuttaa Peter Svatekin heikko ohjaus ja kyvyttömyys kuljettaa tarinaa jouhevasti eteenpäin sekä päänäyttelijä Roy Dupuis jota en ole koskaan nähnyt luontevana missään roolissa, miehen rinnalla kun Keanu Reeveskin on suuri luonnenäyttelijä.

 No, on Dupuis tehnyt huonompaakin työtä ja muutama muukin keskivertoa parempi suoritus elokuvassa on, Rutger Hauer kuuluu tietty suosikkeihini mutta ei hänkään tätä pelastamaan pysty, joten on vielä suurempi sääli että potentiaalinen projekti on annettu Svatekin käsiin. Tai sitten tuottajat ovat olleet sotkemassa keitosta, rahamiehet kun tuppaavat luulemaan että jos he maksavat ja hoitavat rahaliikenteen niin he myös ovat oikeassa. Toki niitäkin ihmeitä on mutta ei raha järkeä päähän tuo.

 Kun lopputekstit lähtee pyörimään niin ei leffasta liian paha maku suuhun jää sillä kokonaisuus paranee loppua kohti yllättämällä synkkyydellään sekä toimivilla kohtauksilla joissa ei ole alun haparointia tai katsojan aliarvioimista. Mutta kun sekaan on taas tungettu hätiköityjä ja kokonaisuutta rikkovia kohtauksia niin onpas jälleen haaskausta ilmassa. Raivostuttavaa.

6/10

IMDb

Hemoglobin

DVDCompare

DVD

Trailer