Max on entinen poliisi jonka mielenterveys on heikoilla kantimilla eikä hän oikeastaan elä vaan on olemassa maailmassa jossa sivistys on kuollut aikoja sitten. Mutta Maxin hulluudelle tulee käyttöä kun Furiosa päättää viedä Immortan Joelta tämän kalleimmat aarteet ja vaikka Max ei täysillä enää pyöri niin oikeudentajua sekä suojeluvaistoja ex-poliisilla vielä riittää ja kun pitää tappaa niin silloin pään ongelmat tai järjen puute ei haittaa, päinvastoin. Eipähän ole pelolle tilaa...
Mad Max: Fury Road oli minulle tämän vuoden odotetuin elokuva sillä olen Mad Max - fani ja varsinkin sarjan toinen osa The Road Warrior on tullut katsottua monesti. Kolmas osa oli ja on edelleen heikko joten sarja kaipasi sitä piristys ruisketta jonka se se vuosien odottelun jälkeen tämän muodossa sai.
Odotuksia leffan suhteen alkoi kasaantua jo ongelmaksi saakka sillä teatteriin meno venyi ja venyi, positiivisten palautteiden kantautuessa korviin joka suunnasta. Mutta Mad Mad: Fury Road oli odottamisen arvoinen ja juurikin niin hullu sekä mielipuolinen kuin suhteellisen laaja mainoskamppanja oli antanut luvan ymmärtää. Mad Max - maailmankuva on edelleen synkkä sekä armoton ja unelmoijia on enää harvassa, todellisuuden raadollisuuden viedessä ihmisiltä elämänhalun.
Mutta kaikki se synkkyys ja raakuus jonka varaan ohjaaja/käsikirjoittaja George Miller on maailmaansa luonut on pohjimmiltaan sivuseikka sillä Fury Roadin vahvuus on sen mielipuolisissa hahmoissa, toiminnassa ja käytännössä kuvatuissa kohtauksissa joiden suunnitteluun on täytynyt mennä kuukausia mutta kumma kyllä henkilöhahmot ei jää syrjään toiminnan ehdoilla vaan niissäkin on syvyyttä sekä uskottavuutta, ainakin suurimmassa osassa. Useassa taas ei ole eikä niissä oikeastaan tarvitsekaan olla sillä moni sivuhahmokin jäi mieleen, juurikin niistä huokuvan hulluuden ja inhimmillisyyden sekä yksilöllisyyden puuttumisen vuoksi.
Voisin kehua rivitolkulla uskomattomia takaa-ajoja, käytännön tehosteita (jopa hillittyä CGI: täkin), loistavia roolisuorituksia (Tom Hardy täyttää Mel Gibsonin saappaat paremmin kuin hyvin, Charlize Theron osoittaa jälleen kerran olevansa todella paljon enemmän kuin vain kaunis ulkokuori eikä leffassa ole yhtään heikkoa saatika huonoa suoritusta) sekä stuntteja mutta sitä en tee sillä jos joku trailereista tai tämä Nurina herättää mielenkiintoa niin käykää itse katsomassa, toiminnan ystävän ei uskoakseni tarvitse pettyä sillä noin 120 minuuttia meni ohi huomaamatta.
Mad Max: Fury Road nostattaa käsikirjoituksen ongelmista huolimatta ainakin tilapäisesti jotain toivoa nykyelokuvan suhteen, saa sitten nähdä kuinka pitkään se noste kestää, sillä tällaista olen kaivannut ja mielestäni tällaista on tarvittu tahraamaan sekä likaamaan kiillotettua, siloposkiseksi muuttunutta Action-genreä enkä ainakaan minä säästynyt kylmiltä väreiltä lopputekstien alkaessa. What a Lovely Day!
9/10
PS: Kuinkahan nopeasti yhteiskunnan romahtamisen jälkeen ihminen karistelisi sivistyksen naamion kasvoiltaan ja antaisi oikean luonteensa tulla esiin? Veikkaan ettei siihen pitkään menisi...
IMDb
Mad Max: Fury Road
DVDCompare
-----
Trailer
