Itselleni on hankala käsittää että Billy Mitchell on monille sama kuin minulle esim. Trent Reznor tai Lemmy Kilmister, eräänlainen rokkitähti peli maailmassa joka on itselleni vieras. Mutta miksipä ei olisi, ei kaikille minunkaan idolini merkitsee mitään.
Mitchell on useammankin vanhan pelin maailman mestari mutta varsinkin Donkey Kongissa hän on pelaajien ihannoima mestari joka teki ennätyksensä 1982, yli 800 000 pistettä eikä kukaan ole päässyt lähellekään kunnes Steve Wiebe saa päähänsä että hän voi pistää paremmaksi. Ja kun miehen menneisyyteen tutustutaan niin kaikki onnistumisen elementit on olemassa: Hän on pakkomielteinen ja pyrkii täydellisyyteen kaikessa mihinkä ryhtyykin mm. muusikkona ja baseballin pelaajana.
Koko touhu perustuu intohimoon ja pakkomielteisyyteen jonka voin ymmärtää ja johon voin myös hiukan samaistua omien harrastusten tiimoilta mutta taustalla on myös kateutta, valehtelua ja manipulointia, olipa kyse pelistä kuin pelistä. Mutta kun tässäkin lajissa on omat tarkat sääntönsä ja tuomaristo niin konfliktit on väistämättömiä. Mutta missäpä kilpailu muodossa ei ole?
Dokumentti arcade-pelaamisesta ei vaikuttanut minusta mielenkiintoiselle. Pelaan itsekin toisinaan mutta ei minusta ole mukavaa seurata vierestä kun joku pelaa, ei ainakaan kovin pitkään. Silti tämä piti mielenkiinnon yllä alusta loppuun.
8/10
IMDb
The King of Kong
DVDCompare
DVD
Trailer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti