Vahinkoja sattuu mutta Roberto Tobiaksen vahinko on hiukan normaalia pahempi, hän kun pistää miehen hengiltä, kirjaimellisesti. Jokin hommassa kumminkin haiskahtaa sillä joku ottaa tilanteesta valokuvia joiden kopioita Roberto löytää milloin postin, milloin vinyyliensä seasta. Pian joku alkaa käymään miehen kotona josta puoliso ei juurikaan riemastu. Eikä ahdistelulle näy loppua.
Four Flies on Grey Velvet on Dario Argenton kolmas elokuva ja kolmas myös ns "Eläintrilogiasta" joista edellinen The Cat o' Nine Tails oli vielä hyvä. Tämäkin on plussan puolella mutta leffa on Argenton selkeästi heikoin hänen 1970-luvun gialloista.
Syy ei ole juonessa (Vaikka siinä omat huuhaansa onkin) eikä edes sen yllättävän heikossa kuljetuksessa vaan ärsyttävässä päähenkilössä jonka kohtalosta ei jaksa välittää. Syynä ei kumminkaan ole edes Michael Brandonin suoritus vaan se että hänen tulkitsema Roberto vaikuttaa mitättömältä mieheltä joka ei ansaitse sympatiaa.
Enkä usko että minun lapsuudenajan kaunani siitä että Brandon meni aikoinaan naimisiin Dempsey and Makepeace sarjassa hänen pariaan näytelleen Glynis Barberin kanssa (Nainen kun oli ensi-ihastukseni) vaan hahmossa on heikkouksia. Tai sitten korvieni väli on oudompi paikka kuin luulinkaan.
FFoGV on kumminkin heikkouksistaan huolimatta katsomisen arvoinen teos josta Hollywood leffa jos toinenkin on ottanut selkeitä vaikutteita ja jopa liki suoria "lainauksia". Mutta parhailtahan pöllitään aina ja se jos mikä on kunnia, olkoonkin että pöllimisen kohde ei ole sieltä parhaimmasta päästä.
6,5/10
IMDb
Four Flies on Grey Velvet
DVDCompare
DVD
Blu-Ray
Trailer
Four Flies on Grey Velvet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti